Operaatio Finljandia, ( Tammi, 2012 ) , Ville Kaarnakarin uusin sotaromaani tuo taas valon suomalaisen sotakirjallisuuden ystävien kasvoille. Suomessa on useita hyviä sotakirjailijoita ... ( itse tosin en aina ymmärrä, miksi kirjailija-nimen eteen pitää liittää erilaisia liitteitä - kirjailija mikä kirjailija )...niin, ja Ville Kaarnalahti kuuluu heidän kärkikaartiinsa.
Uusin operaatio on tehopakkaus, jonka antaa hyvin uskottavan kuvan Päämajan salaisien kaukopartio-osastojen toimista vihollisen selustassa., Päämajan tiedustelutoiminnasta sekä kissa ja hiiri -leikistä suomalaisten ja venäläisten salaisten operaatioiden välillä. Kukaan ei voi kieltää, etteikö vakoilu- ja tiedustelutoimintaa ollut sodan viiden vuoden aikana ja jo kauan ennen sodan syttymistäkin.
Sotahistorian hallitseville kirjassa touhuavat mm. Marttina, Paasonen, Hallamaa, Nihtilä. En ryhdy tässä miehiä esittelemään, mutta mainitsen vain, että Suomi on näille miehille yhä aika paljon velkaa siitä, että Suomi selviytyi sodasta niinkin hyvin kuin selviytyi.
Päämajan tiedustelu saa vihiä liittoutuneiden salaisesta sopimuksesta, joka näyttäisi ratkaisevan Suomen sodanjälkeisen kohtalon. Saksa haluaa kaikin keinoin pitää Suomen sodassa mukana ja puolellaan. Suomalaisilla ja saksalaisilla upseereilla on ymmärrettävistä syistä hyvät välit kirjan esittämissä tapahtumissa vaikka kukin toimii oman maansa etujen mukaisesti.
Tiedustelumiehet suhtautuvat kirjassa historian kanonisoimaan kenraali Airoon hieman nihkeästi ja ovat tietoisia Airon suuresta vaikutusvallasta ylipäällikkö Mannerheimiin. Se ei estä heitä kuitenkaan suunnittelemasta ja toteuttamasta huikaisevia operaatioita, joista annetaan sitten raporttia epäuskoisille päättäjille.
Ville Kaarnakari tekee Operaatio Finljandiassa taattua työtä, suorittaa omaa operaatiotaan. Kaarnakarin Suomen jatkosotaa käsitteleviä sotakirjoja on nyt ilmestynyt kolme: Operaatio Ubung -42, Operaatio Chevalier ja Operaatio Finljandia, joissa osin toimii samoja miehiä eri salaisissa operaatioissa. Käsitykseni mukaan työn alla on kirja Operaatio Para Bellum, johon viitataan uusimman lopussa.
Tilannehan jää tavallaan kesken. Vasta osa sotapelistä on pelattu suomalaisten ja venäläisten välillä.
Hyvä kirja. Uskottavaa ja iskevää toimintaa ketään turhia kumartelematta. Kirjailija on taas tehnyt vahvan taustatyön, ammattikirjailijan työn. Ville Kaarnalahti ymmärtää myös draaman päälle; hän osaa luoda vahvoja tunnelmia, jännitystä ja pysäyttää hetkeksi kaiken toiminnan, kun sota vie läheisen aseveljen vierestä. Kaarnalahti antaa arvon myös taitavalle vastustajalle ja näin syntyy uskottava kuva siitä, kuinka tiukilla miehet todella monesti taistelutoimissaan olivat.
Niin, jos se kenellekään on jäänyt epäselväksi.
Suomalaisen sotakirjallisuuden tulevaisuus näyttää hyvältä, etten sanoisi erinomaiselta ja toivonkin, että myös nuoremmat sukupolvet ja asiasta kiinnostuneet ottavat Ville Kaarnalahden tuotannon omakseen.
