Eräkauden avaus tapahtui sateisissa merkeissä seuran mailla Kemijokivarressa.
Parit kahvitulet piti rakentaa sateisena tiistaina 21. pvä. Havulintua näkyi niukasti. Jokunen lenteli siellä täällä.
Kaveri kohdistaa kivääriaseitaan. Kohdillaan olivat.
Viikonloppuna siirryimme Ounasjokivarteen. Lauantaipäivä oli aika sateinen, mutta sunnuntai jo liiankin komea päivä. Eipä kestä kunto enää iltaryypiskelyä mökillä, ( siis, en ryypiskellyt ja laitoimme aikaisin nukkumaan ) joten metsään pääsi suhteellisen normirapakunnossa. Kyllähän se kävely meni, kun muisti pitää taukoja, mutta se tahtoo se paikka tulla juuri kun on väsyneimmillään. Latasin muutamia kuvia myös Facebook-profiiliini ja eiköhän siinäkin heti ensimmäisenä ollut eräs viisastelija heittelemässä koirattomista miehistä. Piti hieman ärähtää takaisin. Pari eräkirjaakin on tullut kirjoitettua jossain välissä, metsästettyä nuorukaisesta saakka, voitettua eräkirjoituskilpailuja jne...ja pitkä pystykorvakausikin on takana kaverin koiralle, joten viisastelijat voisivat viisaasti pitää turpansa kiinni.
Eipä estä koirattomuus nauttimasta mukavasta seurasta, eräelämästä ja metsän rauhasta. Se myönnettäkööt, että kunto voisi olla parempi. Eräkirjoistani joku mainitsi, että eihän niissä Vallin kirjoissa kuin ryypätään ja rellestetään. Noo, kateellisten panettelua. Mukana on koko joukko myös raittiita metsästäjiä ja herkkäsieluisten sarvikuonojen maassa tiedän, että jo kuvassa kädessäni oleva kaljatölkki ärsyttää eräitä piirejä suunnattomasti. Mutta koskaanhan ei voi miellyttää kaikkia.
Hanhikämppä keskellä nimetöntä umpeenkasvavaa järveä. Kaunis, näkemisen arvoinen paikka melkoisen kävelymatkan päässä keskellä ei mitään.
Kyllä näissä maisemissa kehtasi metsästää.
Onneksi joukossa oli hyviä ampujia ja virkeitä erämiehiä. En puhu nyt itsestäni. Mutta hyvä eräviikko oli; kolme reissua vaihtelevissa maisemissa ja saalistakin kertyi ihan mukavasti. Eräily ja metsästys on erinomainen harrastus. Vanhemmiten askel hidastuu ja sitä haluaisi vain istua tulilla ja nauttia elämästä, mutta kiva se on kuitenkin todeta, että jalkakin vielä nousee. Tosin selässä vain päiväreppu ja välttämättömät tarvikkeet.
Niin, lauantainahan meillä unohtui repusta pannu, mutta ei kahvipaketti ja sunnuntaina unohtui kahvipaketti, mutta ei pannu. Jotenkin meni ajatukset ristiin eikä oltu edes päissään. Mutta ei me oltaisi kahvia haluttukaan...ei ois haluttu siinä huulet rullalla hörppiä piristävää, mustaa kahvia vapaan isänmaan auringon kajossa...
