Tuota pikkukissaa katsellessa karskikin jätkä tulee hyvälle tuulelle. Tosin, empiirisissä tutkimuksissani tässä vuosien aikana, kun löysin sisäisen kissaihmiseni, tulin tulokseen, että ihmisillä, jotka ei pidä kissoista, on valtava tarve tämä asia kuuluttaa myös maailmalle. Kissa on varmasti suden kanssa yksi vihatuimmista eläimistä. Onhan meillä näitä kissan myrkyttäjiä ja verhojen raosta lasten hiekkalaatikkojen tarkkailijoita ihan kotiarpeiksi asti.
Minulle yleensä elämäni aikana, kun joku on sanonut pitävänsä kissoista, on tullut tavaksi vastata, että kiva, että pidät lemmikistäsi. Allergia saattaa estää monen eläinrakkaankin ihmisen lemmikin laiton. Lisäksi Suomessa voi kuka tahansa liian helposti hankkia lemmikin, hoitaa sitä huonosti ja jättää heittelle. Kissat ja koirat kuuluisivat rekisteriin, joka valvoisi niiden oikeuksia ja olemassaoloa ja hankintaan tulisi olla pieni kynnysmaksu, ettei kuka tahansa perseaukinen paskiainen voisi ottaa niitä huonoksi kohdeltavaksi.
Tosin meillähän on maailmassa paljon isompiakin murheita. Tulee mieleen mm. ensimmäiseksi suihkusta iholle tuleva kylmä vesi tai kirjoitusvirhe omassa kirjoituksessa. Maailma olisi paljon helpompi paikka elää, jos näistä epäkohdista päästäisiin eroon. Jos pidät kissoista ja olet valistunut ihminen, ymmärrät ehkä edelliseen lauseeseen sisältyvän ironian.
Eläin ansaitsee oikeudet siinä missä ihminenkin. Se, että ihminen on keksinyt atomipommin ja muutaman filosofisen latteuden, ei tee ihmistä omassa länsimaisen narsismin sietämättömässä turbulenssissaan ja erinomaisuudessaan, yhtään apinaa tai kalasääkseä tai kissaa tai mitään elävää oliota ihmeellisemmäksi ja korvaamattomammaksi eläjäksi maapallon pinnalla.
Itselläni on tarkoitus liittyä vastuuntuntoisten kissan omistajien piirin, mutta vasta pitkällisen suunnittelu- ja harkintavaiheen jälkeen. Yksi asia, joka estää minua heti hankkimasta kuvan kaltaista pentua, on sitoutumisen pelkoni.
Kun löysin sisäisen kissaihmiseni, huomasin pian, etten pidä ihmisistä, jotka eivät pidä kissoista.
He taas eivät pidä ihmisistä, jotka pitävät kissoista.
Ps. Kissa opettaa ihmiselle myös yllättäviä uusia ulottuvaisuuksia itsestään. Taannoin eräs kissaystäväiseni särki digikamerani pudottamalla sen lattialle. En mennyt rähisemään kissalle tai potkimaan sitä raivoissani vaan otin sen syliini ja sanoin sille, että syy oli minun, koska olin jättänyt kameran sellaiseen paikkaan. Tyttökissanen katseli minua lumoavasti silmiin. Ei sille voinut olla vihainen.
