Pienimuotoinen tutkielma pahuudesta.
Tarina kuvaa toisen maailmansodan aikaa. Silloisen Saksan varusteluministerin Alfred Speerin Lapin ja Petsamon matkaa.
Heidi Köngäs irrottaa vain hetken Saksan kuolinkouristuksista ja Hitlerin hulluudesta, kun kaikki alkoivat ymmärtää, että Saksa häviäisi sodan.
Ihmeellistä, että Alfred Speer selvisi Nürnbergin sotaoikeudesta hengissä. Hänessä täytyi olla jotain erityistä lumovoimaa ( ja olikin ) tai sitten hän teki kaupat liittoutuneiden kanssa jostain, mistä kukaan meistä ei vielä tiedä mitään. Alfred Speer oli Saksan varusteluministerinä huippumies oikealla paikalla ja hänellä oli rajoittamattomasti orjatyövoimaa käytössään ja osin hänen ponnistuksiensa ansiosta Saksa kesti niinkin pitkään kuin kesti.
Kirjaa lukiessa tulee tunne, että vaikka Lapin sodasta on ilmestynyt paljon kirjallisuutta, siitä ei ole vieläkään kerrottu kaikkea.
Heidi Könkään kirjasta on jo sohaisuja muurahaispesään, viittauksia ja ajatuksia asioista, joista on pyritty vaikenemaan.
Onhan tutkijoita, jotka ovat pyrkineet antamaan Suomen ja Saksan aseveljeydestä Lapissa niin puhtoisen, niin puhtoisen kuvan, että se panee väkisinkin ajattelemaan. Epäilemään.
Suosittelen luettavaksi. Jää mieleen.
Ps. Jos on neljäkymmentä vuotta lukenut sotahistoriaa sen eri muodoissa, uudet tulkinnat ja tarinat avaavat aina jotain uusia ajatusmalleja. 70 miljoonaa ihmistä tappaneesta helvetistä emme pääse koskaan eroon. Se ei unohdu ikinä.
Kirjailijoiden ja puolueettomien hyvien historioitsijoiden tehtävä on pitää ihmiskunnan pahin muisto hengissä.
