Hetkinen, kenialainen Mannerheim.
Meni asiaa hetki sulatellessa ja osallistuessa eri nettikeskusteluihin.
En mieti syitä, miksi elokuva yleensä on tehty.
Monikulttuurisuuden nimissä?
Voisin sanoa, että Yleä jäi korpeamaan viime presidentin vaalit ja jokin provokaatio piti järjestää, mutta en sanokaan.
Roskaa, ajattelin.
Vilkaisin elokuvan traileria.
Onhan kenialaisillakin oma historiansa. Sodittu on, verisesti. Vanhempi väki muistaa Mau Mau -kapinan ja Jomo Kenyattan. Kenia oli Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa vuodesta 1920 ja itsenäistyi vuonna 1963. Sai tarpeekseen brittien riistosta.
Heimot ovat kahnanneet keskenään - kikujut ja luot.
Keniasta tulee nopeita keskimatkan ja pitkän matkan juoksijoita. Moni lapsi juoksee yhä koulumatkat. Yleisurheilun arvokisamitalitilastot ovat aivan toista luokkaa kuin Suomella, miehissä ja naisissa.
Masai-pojat laulavat ilmeisesti elokuvassa Finlandia-hymnin. Se kuulosti ihan hyvältä iltapäivän sivujen videolinkissä.
Musta mies, siis neekeri, jonka sanan käyttö on kielletty tai ainakin oikeuslaitoksen ennakkopäätöksessä katsottu loukkaavaksi, näyttelee Mannerheimia, suomalaisten pyhää Mars-jumalaa. En käytä tässä neekeri-sanaa halventavassa merkityssä vaan merkityksessä, missä se valitettavan monen suomalaisen ihmisen mielessä on...kuten rakkaan itävihollisenkin lempinimi.
Kukaan ei ole vielä nähnyt itse elokuvaa, mutta puhuttu on. Kohu on käynyt hyvästä markkinointikikasta. Tuottaja vakuuttelee, että kysymyksessä on laadukas ja hyvin tehty elokuva. Jos niin on, elokuvan teko helpottuu huomattavasti. Viidessä päivässä 20 000 eurolla elokuva. Ei hassumpi suoritus.
Niin, jos nyt yleensä on kysymys elokuvasta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Elokuva on tekijänsä tulkinta, mutta onko se taideteos, taidetta?
Mikä yleensä on taidetta?
Onko taide poliittista? Oikeistolaista - vasemmistolaista? Vai pelkkää taidetta.
Olipa elokuva mitä tahansa, floppi tai menestys tai siltä väliltä, ei se oikeastaan hetkauta Mannerheimia hertteleirisen vertaa. Mannerheim on ja pysyy Suomen historiassa rakastettuna ja vihattuna hahmona ja Ylipäällikkönä, joka pelasi sodan vuosina omaperäisten, juoppojen, primadonnamaisten ja osin sotahullujenkin kenraaliensa kanssa. Ja hyvin pelasikin.
Olisiko Airokaan mitään ilman Mannerheimia?
On myös niitä, joilla ei ole mitään käsitystä Mannerheimista eikä Suomen historiasta.
Heille voidaan kertoa ja tulkita millaista historiaa tahansa, jos he yleensä ovat mistään historiasta kiinnostuneita.
En hyväksy sitä, että taiteen ja sananvapauden nimissä ihmiselle pakkosyötetään kuin hanhelle suvaitsevaisuutta kurkusta alas. Tyhmemmänkin pitäisi tietää, miten suomalainen reagoi, kun jotain asiaa yritetään tuputtaa hänelle.
Ja jos olemme suvaitsevaisia, silloin molemmin puolin.
Kenenkään ei ole pakko pitää tai katsoa tulevaa Mannerheim-kuvaa. Se asia pitää suvaita, että kaikki eivät tule pitämään elokuvasta ja harva sen menee edes katsomaan, mutta mene ja tiedä. Saihan Smedsin Tuntematon sotilaskin lopulta "armon".
Moni sitä edes enää muistaa. Eikös siinä Halonen ammuttu lopussa?
Eli kohisemme aikamme ja unohdamme koko jutun.
Yle varmasti näyttää elokuvan televisiossa. Ehkä katson sen. On aiempikin animaatio katsomatta. Ehkä elokuvanteosta tehty viisi- vai kuusiosainen dokumentti valaisee enemmän tekijöittensä ajatusmaailmaa.
Musta mies Mannerheimina.
Voin elää asian kanssa, jos taiteen tekijöiden tarkoitus on ollut vilpitön.
Haluan uskoa siihen asiaan.
Ps. Afrikan synkkä ja sotaisa historia eurooppalaisten riistämänä ja tuhoamana mantereena oikeastaan tarjoaa hyvän taustan kyseiselle elokuvalle.
