Jaahas, siellä Valko-Venäjän Nadzeja Ostaptshuk näyttää kärähtäneen kiellettyjen aineiden käytöstä. No, vielä on B-näyte ja muut valitusprosessit, mutta Valerie Adamsista näyttää tulevan kuulan olympiavoittaja. Mikä on ihan nice.
En kuitenkaan heitä edes kolmatta kiveä ja ryhdy hurskastelemaan asialla, koska muistan vielä, mitä Lahdessa tapahtui ja muunkin onnettoman suomalaisen dopinghistorian.
Heh, täytyy kyllä olla tosi idiootti, joka lähtee suomalaisella tai valko-venäläisellä dopingtietoudella käyttämään kiellettyjä aineita. Eli tässäkin asiassa olemme reippaasti kansainvälistä kärkeä jäljessä.
Nyt kisojen jälkeen vauhdissa ovat taas yltiöyhteisöllisyyttä ja ryhmähaleja tirsuavat lässyttäjäkolumnistit, joiden mielestä olympialaisiin mennään bilettämään ja pitämään hauskaa ja suorittamaan keskinkertaisia osallistumisia olympialaisten aidossa hengessä. Luulenpa, että neljän vuoden päästä Riossa tilanne on entistä pahempi. Maailman kärki on entistä kauempana.
Mika Kojonkosken pullakahvityöryhmä on olympiadin aikana juonut ziljoonat pullakahvit, kolmen ja puolen vuoden päästä herätään taas, että kohta olisi olympialaiset, pitäisi valita sinne ihmisiä ja valintafarssit käynnistyvät.
Otetaan nyt malliksi isot maat, olkootkin, että heillä on valtavat rahamäärät käyttää valmentautumiseen. Sieltä tulee esiintymiskykyisiä urheilijoita elämänsä kunnossa silmät menestyksen halua palaen voittamisen halu sydämessä. Moni pienempikin ja köyhempi maa kuin Suomi, hakkaa meidät kirkkaasti kisoissa.
Suomesta tulee valmiiksi henkisesti lamaantunut urheilija, joka pikaisesti käy yleisurheiluareenalla tai missä tahansa areenalla määkäisemässä nopeasti suorituksensa ts. karsiutumassa ja pyytämässä anteeksi olemassaoloaan yleisön edes huomaamatta alistuneen ja näkymättömän oloista urheilijaa kentällä. Suomessa laukkuun on varalle pakattu hyvät selitykset mukaan.
Seurailin muutamien urheilijoiden kehonkieltä stadionilla. Ei puhettakaan, että uskalsivat vilkaista yleisöön päin ja pyytää sen mukaan suoritukseensa. Odotapas, kun päästään piirikunnallisiin koto-Suomeen, ollaan niin polleaa että ja suoritukset hipovat taas vapautuneen urheilijan parhaita tuloksia kautta aikain.
Henkistä valmennusta kehiin Kojonkoskelta työryhmien ja pullakahvien sijasta.
Suomalainen yleisurheilu marssi Lontoossa pyörätuolilla suoritettavan Narvan marssin tahtiin. Yleisilme oli harmaa ja alakuloinen. Muutama valopilkku ei kesää tehnyt.
Hirvittävä kuva! Kuvalla ei pitäisi olla mitään tekemistä keihäänheiton kanssa. Enemmänkin muikkusukelluksen. Keihääseen pitäisi nopeasti saada sääntömuutos, että käsi ei saa koskea heittoalustaa heittotilanteessa. Ehkä suomalaiset sitten lopettaisivat keihään makaamisen ja keppi alkaisi lentää tappoiskuja tehneiden Kinnusen, Rätyn ja Korjuksen malliin. Antti Ruuskanen oli Suomen joukkueen harvoja valopilkkuja ja ihmisenä hänelle suo mitalin mielellään. Kunnian vain tahtoo hamuta suomalainen urheilujärjestelmä ja pitkiä lounaita nauttivat urheilujohtajat.
Rioon on vain neljä vuotta aikaa. Se on lyhyt aika urheilussa.
Kuva
