Kosminen vitutus
Valta tuntuu kipeimmältä silloin kun se menettää.
Näin lopahti Paavo Lipposenkin valtiomiesura.
Kerran hän oli palvottu, pelätty ja arvostettu pääministeri ja valtionjohtaja, periaatteessa kaikki langat tiukasti käsisään. Sitten eräänä päivänä hän oli unohdettu muovipussieläkeläinen kadunkulmassa, kun uutta Suomen historiaa tehtiin.
Väitän tietäväni jotain Paavo Lipponen katkeruudesta, koska olen itsekin ollut joskus katkera. En ole syyttänyt katkeruudestani muita vaan käynyt itse katkeruuteni läpi. Paavo Lipposen vitutus on täytynyt olla jotain avaruudellista, käsittämätöntä, kosmista.
Enää ei ole ketään, ketä pelotella ja kelle ärhennellä ja ketä itkettää. Surkeimmat piipittäjätkin ryhdistäytyivät ja nousivat kapinaan. Ylimielisyys ei enää elättänyt.
Sosialidemokraatit eivät näytä ikinä oppivan, että ylimielisyydellä et voi voittaa vaaleja.
Kauna ja ylimielisyys kääntyivät Paavo Lipposta vastaa.
Paavo Lipponen ehkä itse on kaunaisin mies Suomen maassa.
Tietysti hänellä on yhä valtaa murskata röyhkeimmät tai ne, jotka pelkäävät eniten, mutta Lipposta ei taida pelätä enää kukaan ja kunnioituksen kanssakin on niin ja näin.
Presidenttivaalin tappio oli surkea esitys.
Demarit joutuivat luopumaan 30 vuoden presidenttihegemoniasta. Se itketti mm. Tarja Halosta, Paavo Lipposta ja Mikael Jungneria. Tarja Halonen tosin otti kaiken vastaan tyylikkäämmin. Ehkä hänkin halusi jo pois. Pienessä Suomen kaltaisessa maassa 12 vuotta ylintä valtaa on aivan liikaa. Kansa kyllästyy.
Käytöstavat eivät katoa ja niiden noudattamiseen ei kyllästy kukaan.
Olisi ollut erittäin arvokasta, jos entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen oli ollut tunnustamassa Suomen historiaa, kättelemässä virkakautensa lopettavaa aatesisartaan ja kättelemässä reilusti vaalit murskaavasti voittanutta Sauli Niinistöä.
Mutta kun he ovat tehneet poliitikasta ja vallasta itselleen elämän, se on hieman sama kuin ammattisotilaan pitää lopettaa sotiminen ja tappaminen. Häviö on katkera paikka. Inhimillisyys katoaa ihmisestä. Suurikin mies osoittaa pienen sielunsa.
Tervetuloa tavallisten ihmisten pariin, Paavo Lipponen! Tosin sinulla riittää yhä hyvin tuloja ja eläkkeesi on varmasti uskomattoman hyvä.
Sinulla ei ole mitään syytä olla katkera.
Voin kuvitella sinut istumassa keinutuolissa Ylen pääuutisia katselemassa ja jupisevan suupielestäni elämäsi totuuksia, kun Sauli Niinistö seuraavat kuusi vuotta hoitaa pestiä, johon sinua ei valittu.
Kansa halusi toisin.
Kansan mielipiteeseen ei voi suhtautua ylimielisesti.
Jos voi, niin se katkeruus tuhoaa ihmisen.
