No niin, saatiin maahan uusi presidentti. Suhteellisen yllätyksettömät vaalit olivat vaikka Haaviston taakse jonkinlaisen liikettä syttyikin.
Kirvelevimmän tappion taisi kärsi Paavo Lipponen, jonka pöö-linja ei enää purrut kansaan. Näin Paavo Lipponen sai uuden sulan hattuunsa. Häneen tyssäsi sosialidemokraattien 30-vuotinen presidenttihegemonia.
Kansa päätti.
Se halusi Sauli Niinistön, kestosuosikin presidentiksi, joka valittiin tavallaan presidentiksi jo kuusi vuotta sitten.
Oikeastaan turha puhua, että Suomi ei ollut valmis, vaan, että Suomi ei halunnut.
Rökäletappio on aina rökäletappio ja Suomella ensikertaa kokoomuslainen presidentti vuosikymmeneniin, mutta kaikki poliittinen historia-analyysi on jäänyt vähemmälle seksuaalisten vähemmistön oikeuksien hurmoksessa.
Eikä Suomessa taida enää oikein olla osaavia poliittisia toimittajiakaan.
No, nyt he voivatkin keskittyä Jennin käsilaukkumuotiin ja tasavallan ykköskoiran, Lennun, eväiden laatuun ja sen lakeijan henkilöllisyyden pohtimiseen, joka on hihnan päässä, kun Niinistöt vierailevat Valkoisessa talossa virallisella valtiovierailulla.
Sosialidemokraatit kyllästyttivät kannattajansa.
Tappio oli romahdus heille.
Samaan aikaan myös Suomi-laiva on hyvää vauhtia lahoamassa ja uppoamassa. Puuseppä Katainen työskentelee hiki verisellä otsalla ruumassa ja yrittää paikkailla vuotavia reikiä. Kaikkia reikiä ei voida paikata ja pitää yrittää paikkailla niitä, jotka vuotavat eniten ja näin hidastaa lippulaivan uppoamista.
Suomi-laivan painolastina on myös Kreikkaan vietävä kulta-aarre, jonka moni piilottaisi omia tarpeitaan varten autiolle saarelle pahan päivän varalle. Kaveria ei jätetä -henki on maksanut mm. amerikkalaiselle merijalkaväelle kymmeniä kaatuneita; kaveri pitää saada tulesta pois ja tarkka-ampuja napsii noutajan toisensa perään. EU-pelastusvene taas ahdetaan niin täyteen, että se uppoaa ja kaikki hukkuvat.
