Taistelutoverit
Luin Stephen E. Ambrosen Taistelutoverit ( Otava, -11 ) lähes yhdeltä istumalta. Niin hyvä kuin kirja olikin, loistava HBO:n tv-sarja samasta aiheesta, Taistelutoverit, kuvitti kaiken lukemani. Stephen E. Ambrose on hyvän tutkijan ja kirjailijan tavoin tehnyt valtavan esityön kirjaan haastattelemalla eloonjääneitä veteraaneja, käyttämällä aineistonaan heidän kirjallista jäämistöään - kirjoja, päiväkirjoja, kirjeitä sekä lehtileikkeitä.
Yhdessä haastateltavien kanssa on laadittu Yhdysvaltain maavoimien 101. maahanlaskudivisioonan Easy-komppanian aika virheetön historiikki.
Komppanian elinkaari oli lyhyt, mutta sitäkin hienompi. Se syntyi Yhdysvalloissa, Georgiassa, Camp Toccoan koulutusleirillä 1942 ja loppui 1945 Itävallan Zell am Seessa, jossa komppania lakkasi yhdessä 101.divisioonan kanssa olemasta sodan päätyttyä, kun miehet kotiutettiin.
Henkiin jääneiden kesken oli syntynyt tavanomaista kiinteämpi, ikuinen side.
Easy-komppanialla oli kolme merkillepantavaa päällikköä.
Ensimmäinen oli kapteeni Herbert Sobel, joka oli kova kurinpitäjä ja yleisesti ottaen häntä pidettiin sietämättömänä. Camp Toccoassa Sobel veti miehensä äärirajoille. Marsseja, taisteluharjoituksia, fyysisiä tehtäviä ja säännöllinen juoksu läheiselle jyrkälle mäelle nimeltään Currahee.
Eversti Robert Sinkin 506. rykmentti oli kokeiluyksikkö, ensimmäinen laskuvarjorykmentti, jossa miehet saivat peruskoulutuksensa ja hyppykoulutuksensa yhdessä, yhtenä yksikkönä. Viidestäsadasta vapaaehtoisesta upseerista Toccoan selvitti vain 148; 5 300 vapaaehtoisesta värvätystä sen suoritti 1 800.
Miehet vihasivat Sobelia eikä kukaan Easy-komppanian miehistä osallistunut sodan jälkeen Sobelin hautajaisiin. Toccoasta tuli miehille " Sobelista selviytyminen ". Kuitenkin useimmat myönsivät, että Sobel teki komppanian, loi sen hengen ja muodosti joukkueet.
Easy-komppanian sielu oli kuitenkin Richard Winters. Winters valmistui upseerikoulusta 1942 ja vänrikkinä hän sai käskyn liittyä 506. laskuvarjojalkaväkirykmenttiin ja hänet sijoitettiin alun perin yhdeksi joukkueenjohtajaksi toisen pataljoonan Easy-komppaniaan. Lokakuussa hänet ylennettiin luutnantiksi, jonka jälkeen hän toimi komppanian yksikköupseerina Sobelin toimiessa kapteenina.
Wintersin ja Sobelin välit tulehtuivat sotaoikeuden asteelle. Winters epäili salaa Sobelin kykyjä johtaa miehiä taistelussa ja pian Sobel syytti Winters käskyn täyttämättä jättämisestä. Pataljoonan komentaja hylkäsi syytteen, jonka jälkeen Sobel nosti toisen syytteen. Sobelin toimien seurauksena joukko ryhmänjohtajia ilmoitti eversti Sinkille uhkauksen erota palveluksesta, ellei Sobelia siirrettäisi muihin tehtäviin. Winters yritti puhua heitä luopumaan aikeistaan, turhaan. Eversti Sink ei pitänyt uhkauksesta ja moni ryhmäjohtaja alennettiin ja siirrettiin pois komppaniasta. Hän kuitenkin tajusi, että tilanteelle oli tehtävä jotain ja päätti siirtää Sobelin kouluttamaan uusia laskuvarjojoukkoja.
Helmikuussa 1944 luutnantti Thomas Meehan nimettiin E-komppanian johtajaksi. Meehan kaatui Normandian maihinnousussa D-päivänä, kun hänen kuljetuskoneensa ammuttiin alas. Näin Wintersistä tuli E-komppanian johtaja.
'
