Laiskana ihmisenä kissa olisi minun lemmikkini. Tietenkin siitäkin on huolta ja menoja ja sille pitää järjestää aktiviteetteja, mutta isäntänsä tapaan se viihtyisi hyvin sisätiloissa.
( Olen myös ulkoilmaihminen tietyissä tuulirajoissa )
Jätän kaikki koiravertailut tästä kirjoituksesta pois, koska kissaa ja koiraa ei periaatteessa voi verrata toisiinsa, niin erilaisia eläjiä ne ovat.
Palataanpa kuitenkin kokemuksiin Vieno Kissasesta.
Vienon emännällä oli keittiöremontti ja luonani asusteli "alivuokralaisia" hieman pitempään. Vieno löysi heti paikkansa.
Huomasin heti, että päivät olivat erilaisia, kun Vieno oli läsnä. Kaveri kävi töissä. Minä yritän pitää unelmaa yllä kirjoituksillaan toimeentulevana kirjailijana, heh heh...Vieno hankittiin surulliselle emännälle lohduksi, Iida Kissaselle kaveriksi, mutta Iita oli jo liian huonossa kunnossa, että se olisi pirteästä tulokkaasta jaksanut välittää. Ja kun Onnikin oli Iidan viereltä lähtenyt...
Huomasin heti kissan terapeuttisen merkityksen hermoilleni. Paljon leikkiä kissan kanssa, jonka liikkeet ovat pehmeitä ja suloisia, myös taitavia ja tappavia - säälin jo etukäteen kesän päästäis- ja myyräkantaa. Erilaiset vaanimis- ja pyydystämisleikit ovat Vienolle yhtä juhlaa, hypyt ja peiton alle vaanimiset ja kuulostelut.
Verenpaineeni ehkä aleni ja Vienon touhuja oli mukava seurailla.
En olisi voinut kuvitella itsestäni, että Vienon myötä löysin itsestäni sisäisen kissaihmiseni. Testosteronia turskuvat nokkareiät levällään metsästystä suorittavat ystäväni eivät varmasti hevin miellä kissainnostustani. Mutta vetäkööt he typerillä lausunnoillaan itse mattonsa altaan.
Kyllä minulle koirakin käy, sen verran koirista. Veljenkoira, Nalle, oli pitkään paras jahtikaveri, kun yhteisille keikoille pääsi. Muuten, vieras koira on vieras koira.
Nukun monesti käsi roikkuen sängyn ulkopuolella. Eipä ole hellyttävämpää maailmassa kuin pehmeä kissan tassun kosketus aamulla, että hei, etkö voisi jo leikkimään kanssani ja laittamaan naksuja kuppiin...
En ymmärrä ihmisiä, jotka hylkäävät lemmikkinsä, siksi olenkin sitä mieltä, että kissa ja koira pitäisi rekisteröidä ja niiden hankkimisessa olla pieni alkukynnys, esim. 100 e , niin kaikenlaiset päähänpistolemmikit jäisivät vähemmälle ja lemmikki saisi sellaisen kodin, jonka se haluaa ja jossa sitä kohdellaan hyvin.
Eläinhoitoloissa on liikaa hylättyjä lemmikkejä tätä nykyä kotia vailla.
Tunnen muutamia kissoja ja ne tuntevat minut, ainakin hajusta. Tunsin Onnin ja Iidan, tunnen Muurolassa Illun, Serbin ja Bessin ja ne tuntevat minut. Olen niitä jonkun kerran ollut hoitamassa.
Nyt Vieno on liittynyt kissaystäviini.
Ja jokainen katti näyttää olevan oma persoonansa. Ja on myös.
Tyttökissa perustaa toimensa viehättävyyteen. Se osaa kietoa jähmeän pohjanmaalaisen tassunsa ympärille ja saa hänet konttaamaan perässään lattialla, lepertelemään ja keksimään erilaisia uusia leikkejä molempien iloksi.
Konttaan mielelläni Vienon perässä lattialla ja vaikka juhlasalissa, jos se saa minut voimaan paremmin ihmisenä.
