Näillä näkymin näyttää siltä, että Paavo Lipponen tulee samaan vähemmän mairittelevan sulan hattuunsa. Häneen uhkaa loppua 30-vuotinen sosialidemokraattinen presidenttihegemonia. Jos näin käy, selitykset ovat varmasti laaditut valmiiksi ja yksi on, että kansa äänesti näin. Kansahan on perinteisesti aina väärässä Suomessa.
Aika ajoi sosialidemokraattien ohitse. Niinpä niin, ehkä aika ajoi ohi koko suomalaisen politiikanteon ja politiikan uskottavuuden jo aikaa sitten. Huonoista ehdokkaista, jotka omasta mielestään ovat erinomaisia ja paras vaihtoehto Suomelle, valitaan vähiten huonoin.
Ehkä kaksitoista vuotta kuitenkin on liikaa samaa naamaa presidenttinä, varsinkin jos hän jämähtää urilleen heti virkakautensa alussa. Toisaalta lyhyempi väli esim. neljä vuotta, lisäisi vain eläkkeellä olevien presidenttiparien määrää; ensi vuonnahan heitä on linnassa, jos Jumala suo, kolme entistä paria. Ei millään pahalla tietenkään.
No, toivottavasti seuraava presidentti on kuitenkin Suomen kannalta hyvä, ellei paras ja tulee toimissaan ottamaan huomioon suomalaisen ihmisen, maanpuolustuskyvyn ja -tahdon ylläpitämisen sekä maan sisäisen hengen eheyttämisen. Presidentinhän pitäisi olla koko kansan presidentti ja kokoava voima.
Itselläni on tunne, että Paavo Lipponen se ei ainakaan tule olemaan, joten mies voi keskittyä muistelmiensa kirjoittamiseen jatkossakin. Ehkä Paavo Lipponen pelkää sosialidemokraattisen 30-vuotisen presidenttihegemonian katkeamista, ehkä ei. Ehkä se on hänelle yhdentekevää. So what!
