Itseppäisyysjuhlat on taas vietetty, jossain arvokkaasti ja jossain vähemmän arvokkaasti. Kukin juhlii tyylilleen uskollisena ja osa ei juhli ollenkaan.
Jokainen rakastaa omaa isänmaataan omalla tavallaan.
On tärkeää, ettei mikään ääriliike, ei oikealta eikä vasemmalta, pääse määrittelemään sitä, miten itsenäisyyttä tulee juhlia.
Isänmaallisuus muuttuu helposti halvaksi kiihkoiluksi ja sotauhoksi.
Veteraanien uhrauksen arvo tulee muistaa ja se tapahtuu parhaiten jokaisen suomalaisen omalta osaltaan huolehtiessa siitä, että loput n. 48 000 sotaveteraaniamme saavat ihmisarvoiset loppuvuodet elääkseen.
Sen tämä maa on heille velkaa. Ilman kiihkoilua.
Suomi on edelleen hyvä maa asua ja sen puolustuskyvystä tulee huolehtia.
Vapaassa demokratiassa ihmisillä tulee olla oikeus sanoa mielipiteensä ja esittää kriittisiäkin asioita, asiallisesti.
Sananvapautta tulee vaalia, mutta ihmisellä tulee olla myös vastuu sanomisistaan.
Nimimerkkien takana on helppo soittaa suuta.
Se on melkein kuin John Waynen vanhassa klassikossa ampuisi miestä halveksittavasti selkään.
Puhumiset ja sanomiset pitää pystyä hoitamaan naamakkain.
Nyrkkien puristaminen taskussa yhteen, vaikeneminen ja hampaiden kiristely lisäävät vain yhteiskuntavihaa, jota taitavat mielipidemanipulaattorit käyttävät hyväkseen.