Lammas ei ole varsinainen toteemieläimeni, mutta kuvastaa jollain tavoin nykyistä sielunmaisemaani. Lammas on viihtynyt Facebookin profiilikuvana pitempiä aikoja ja joulun kunniaksi se laittoi tonttulakin päähänsä. Meikäläinenhän ihailee itsenäisiä ja jukuripäisiä eläimiä; poro, lammas, susi ja sisäinen kissaihminenkin on löytynyt.
Koira on tietysti erämiehelle korvaamaton ja luotettava ystävä ja nuolaisee lohduttavasti kättä, jota muut ovat purreet.
Karhu ja hirvi ovat ylimainostettuja. Joutsenta voi nykyisen verrata jo kairojen valkotäpläiseen loiseen niin uljas lintu kuin se harvinaisena olisikin, siis sen kanta olisi huomattavasti nykyistä pienempi.
Ylväs metso on yhä muistutus tummien alkuaikojen hämäristä ja sen katse on ylväs ja kesyttämätön. Yksi ikävimpiä hetkiä metsästäjän elämässäni oli nähdä häkkiin suljettu metso Ranuan eläintarhassa.
Ihminen kohtelee eläimiä ja lemmikkejään kuin itseään; moni lemmikki vaihtaisi varmasti mielellään kotia, jos siltä kysyttäisiin.
Kairoissa kulkevat myös näkymättömät ja upeat vaeltajat; ahma ja ilves. Monet vihaavat niitä silmittömästi.
Loppukevennykseksi lampaan joululaulu - Mää on niin kaunis
