Jos meillä byrokratia ja eri virastot mm. Kela ovat onnistuneet kehittelemään käsittämättömän kapulakielen ts. kehäpuheen, joka ei johda tai pääty mihinkään, viime aikoina on ollut näkyvissä myös valtaeliitin pyrkyä luoda oma elitistinen teekutsukielensä, josta kaikki särmät ja korvaan koskevat kovat äänet on karsittu pois.
Sanotaanko näin kauniisti, että meillä on myös vähemmän äidinkieltään hallitseva väestönosa, joka myöskään ei ole liiemmälti kouluja käynyt. Jos meille hiotaan jokin pikkurilli pystyssä opettava sosialidemokraattinen teekutsukieli, hyss hyss, niin edellä mainitulla väestönosalla tulee olemaan vaikeuksia saada asiansa kuulluksi ja ymmärretyksi.
Asiat pitää edelleen voi ja saada sanottua omalla äidinkielellään oman järkensä ja kokemusperänsä mukaisesti. Periaatteessa nyrkkiäkin voi lyödä pöytään oikean asian puolesta.
Jos puhuminen ja kirjoittaminen jäävät vain intellektuellien ja yliopistoa käyneiden äidinkielen harrastajien harteille, yhteiskunnasta katoaa sen särmikkäin keskusteluperinteen osa.
Neuvostoliiton kaatuessa 90-luvun alusta Suomesta katosi hetkellisesti tukahtunut keskusteluperinne, jolla pyrittiin miellyttämään joidenkin mielestä ikuista keskustelukumppania Neuvostoliittoa ja pahimmat rähmällään olijat pyrkivät jopa ennakoimaan Neuvostoliiton mielipiteen. Tuolloin ei vielä ollut vapaata internettiä. Kai senkin puuttuminen hidasti Neuvostoliiton romahdusta.
Kansa sai ryhtyä puhumaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan vapaasti ja jakamaan keskenään netissä ajatuksiaan.
Lievästi hysteerisissä puheenvuoroissa on välähtänyt kaipuu itsesensuuriin ja ilmiantoyhteiskuntaan.
Totta ihmeessä yhteisöllisyys on hyvä asia, mutta liika kyylääminen ei edusta mitään. Kukaan ei voi tietää, mitä toisen päässä liikkuu. Hän voi vain luoda omia oletuksiaan malliin: Se on aina ollut on erikoinen ja yksinasuja...pitäisiköhän siitä ilmoittaa poliisille. Se viljelee kannabista, on pedofiili tai mikä lienee raiskaaja, rakentaa pommia...jotain hämärää siinä on...
Yhteiskuntahysteria on paha sana. Samoin lynkkausmentaliteetti.
Samaan aikaan meillä säästetään rahaa mm. vankeinhoidossa, joka naurettavuudessaan tuntuu olevan tietyn poliittisen suunnan ( vihervasurit ) yhteiskuntakokeilu, joka on menossa tai on mennyt jo pahasti pieleen.
Valtaeliitti käyttää kieltä propagandasodassaan tavallisia taatelintallaajia vastaan. Nyt on vallalla lamahysteria, jossa köyhää kansaa pyritään ajamaan yhteen EU:n liittovaltion ruotuun.
Diktatuureissa omalla nimellä asioiden analysoiminen ja terävä kritisointi on täysin mahdotonta. Toivottavasti sananvapaus yhteiskunnassa tulee säilymään, sillä kuten köyhiä, myös hulluja meillä tulee aina olemaan joukossamme.
Selväähän on se, että toisen uhkaaminen turpiin vedolla taikka tappamisella tai haukkuminen matelijaksi, ei ole selväjärkisten puhetta.
Asioista tulee kuitenkin voida keskustella avoimesti omalla nimellä ja nimimerkillä. Sananvapaudessa sanoja ja kirjoittaja on vastuussa sanoistaan, mutta hänellä on oikeus mm. olla maahanmuuttokriittinen asiallisesti. Se ei tee hänestä rasistia.
Ainoastaan diktatuureissa asioista ei voi puhua eikä niitä voi arvostella.
