Hetken viipyvän häivähdyksen ajan voit saada kiinni menneestä maailmasta jossain pienen vaaran kyljessä, hakkuuraiskioiden jäljiltä merkityksettömänä metsämaailmana hylätyllä maapalasella. Kun musta ukkolintu lähtee jytisten liikkeelle, kohtaat menneen maailman aaveen, kuiskauksen entisaikojen hämäristä ja tunnistat geeneissäsi ikiaikaisen metsästäjän liikahduksen. Sinä olet menettänyt vapautesi yhdessä metsäsi kanssa, tuhoudut yhtä nopeasti tai yhtä hiljaa, tukehdut nykyajan alle.
Sinä elät enää muistoissasi ja haaveissasi. Menetyt kairat eivät palaa enää koskaan takaisin. Voit yöpyä vielä jossain niemennokassa tulilla, mutta sielunmaisemasi on viipaloitu reikäjuustoksi sähkölinjoilla, teillä ja patoaltailla. Metsässä kulkevat enää ne, jotka eivät puhu sen kanssa.
Ja jos sinä puhut, metsä on hiljaa. Se on vaiennut ja odottaa vain, että menisit pois.
