Saimaan lomaviikkojen aikana sattui kaksi ikävää tapahtumaa. Loman alussa kuoli Mika Myllylä ja sitten lopussa tapahtui tämä Norjan tragedia, käsittämätön pahuus, jonka tekijä, joka ei ansaitse tässä nimeään, on saanut aivan liian paljon kuviaan ja sanomisiaan esille mediassa. Se on vapauden, demokratian hinta.
Sallimme pedon tappaa viattomia, mutta pedon edessä olemme voimattomia, koska meidät on opetettu olemaan vihaamatta ja kostamatta.
Norjan tappajan kaltaisille pedoille kuoliaaksi vaientaminen olisi paras rangaistus; ikuisesti eristyksissä, mutta pian nousisi erilaisia ihmisoikeus- ja muita vankienkohteluliikkeitä esiin jne...Periaatteessa on myös mahdollista, että tämä verinen teurastaja kävelee joskus vapaalla jalalla.
Ellei joku ota oikeutta omiin käsiinsä.
Myllylää ja Norjan teurastajaa ei voi verrata.
Kaksi erilaista miestä, joiden elämä epäonnistui.
Toinen kuoli, turhaan, otti kaikkien dopingsyntisten synnit harteilleen ja kuoli yksin ja hylättynä. Myllylä oli lopussa niin yksin, että ei enää osannut pyytää tai ei sitten halunnut enää apua.
Norjan teurastaja tappoi kymmeniä ihmisiä ja hymyilee leveästi. Hän haluaa kirjoittaa ylös lausumiaan ja opetuksiaan ihmiskunnalle. Hän ei kadu. Hän ei tunne myötätuntoa. Sisältä kuollut mies, joka vihaa ihmisiä.
Vakaumuksellinen pasifisti Erkki Tuomioja ehti jo antamaan lievästi hysteerisiä ja hätäisesti mietittyjä lausuntoja, mm. aseiden kokoamisesta kodeista erilaisiin varastoihin metsästäjiltä ja omalla nimellä kirjoittamisesta netissä, niin kuin netti olisi kaiken vihan syy.
Ihmiskunta ei tule ikinä pääsemään pahuudesta eroon. Se on valitettava tosiasia. Väkivallattomuus vaatisi jonkinlaisen scifi-valtion, jossa valkokaapuiset ihmiset eläisivät yhteisöllisessä Utopiassa siru otsassaan.
Jeesuksen toisesta tulemisestakin tehtäisiin luultavasti mediatapahtuma ja Hollywood-elokuva eikä miestä edes otettaisi todesta. Hän pidettäisiin huijarina ja taivaallisia portaita lavastuksena. Maailma olisi paratiisi ilman ihmistä. Ihminen on kuin syöpäkasvain maapallolla. Katselepa hänen jälkiään maapallolla. Minne ihminen menee, sinne tulee tie, kaupunki, luonnon raiskaaminen ja hyväksikäyttö, sotkeminen ja saastuttaminen. Muistuttaa hyvin paljon syöpäpesäkkeen leviämistä.
Totta kai, kaikenlainen väkivalta ja vihakirjoittelu on tuomittavaa, mutta mistä kaikki pahuus sitten tulee.
Maailma kärsii massatyöttömyydestä ja nuorten miesten joutilaisuudesta. Mieli muuttuu katkeraksi ja väkivalta koetaan ratkaisuksi. Kansat liikehtivät levottomasti ja kaatavat ahnaita diktatuureja. Silti kenellekään ei ole hyvä olla. Jumalan pitäisi yhdistää ihmiset, mutta uskonto ajaa ihmiset erilleen, vihaamaan toisiaan.
Afrikassa lapsia kuolee nälkään ja sairauksiin kuin kärpäsiä pitkillä vaelluksilla pakolaisleireihin, kuivuudesta kärsivissä kylissä äidin syleihin ja telttasairaaloissa vuoteisiin. Länsimailta ei kerta kaikkiaan riitä empatiaa tätä maanosaa kohtaan.
Erilaisuutta tulisi sietää, hokevat kaikki. Silloin meidän pitää sietää myös erilaisia ajatuksia ja kritiikkiä myös.
Norjan verilöylyn kaltainen tilanne olisi hyvin kuviteltavissa esim. pohjoiseen Lappiin, johonkin vastaavaan leiriin tai yleisötapahtumaan. Pohjoisen Lapin turvallisuustilanne on järkyttävä. Poliisipartio siellä täällä. Tilanteeseen siirtyminen saattaa kestää tunnin pari. Ei ihme, että väki tuntee itsensä turvattomaksi.
Pötypuheiden ja toistensa syyttämisen sijasta mieluusti julkisuudessa kannatuslukujen vuoksi pysyttelevät poliitikot voisivat ajaa lisää määrärahoja ja virkoja poliisille ja keskittyä mm. nuorten työttömyyden hoitamiseen.
He keskittyvät kuitenkin pukeutumiseen ja retoriikkaan. Suut muotoilevat latteaa liturgiaa.
Väkivalta jatkuu.
Herää ainoastaan yksi kysymys: Missä seuraavaksi?
