Riisitunturin valloitus 25.6.2011
Päivävaellus lähti liikkeelle Noukavaaran parkkialueelta. Hieman aiheutti hämminkiä parkkiin johtaneella suhteellisen huonokuntoisella tiellä sijainnut puomi, josta missään esitteissä ei ollut ollut mitään mainintaa. Toivottavasti tietä kuitenkin sen verran ylläpidetään, että myös Noukavaaran kautta voi edetä Riisitunturiin sellainen, joka haluaa matkaan hieman enemmän pituutta ja vaativuutta.
Noukavaarassa satoi ja hieman manailimme kevyesti säätiedotuksia, mutta kuurot menivät pian ohitse ja matka jatkui Soilunvaaran ylitse Soilun laavua kohti. Soilun laavua oli nostettu ylemmäksi rinteeseen.
Soilun laavulta maisemat alkoivat jo aueta. Matkaa oli taittunut noin kolmisen kilometriä. Laavun edustaa piti hieman siivota. Monille se, että laavulla toimii huolto, tarkoittanee sitä, että omat jätökset voi jättää kuin paskan perseestä muille siivottavaksi. Suttupapereita ja mustuneita klapeja siellä täällä, mutta erinomaisen hyvä taukopaikka komealla paikalla.
Soilun laavulta Pikku Riisitunturille ja varsinaiselle Riisitunturille. Aurinko näyttäytyi jo ja Riisitunturin rinteet olivat helppokulkuisia; pitkokset ja osaan poluista oli ajettu mursketta, joka ainakaan allekirjoittaneen silmää ei ilahduttanut. Pitkokset jotenkin kuuluvat ja mieltyvät kairaan, tosin ne vaativat huoltoa. Murskepohja voidaan jättää silleen ja siitä ei tule alkuperäisen luonnon tuntua. Se vierottaa kävelijän tunnelmasta.
Tosin nuorisolle ja monelle muulle on yhdentekevää vaikka tilalla olisi asfaltti taikka liukuportaat.
Aivan upeat ja avoimet näkymät Kitkajärvelle päin ja myös Rukalle. Maailma oli avoin ja oli tilaa hengittää. Päinvastoin kuin yrmeät kaupunkilaiset, täällä ihmiset tervehtivät toisiaan ja olivat hyvällä tuulella. Kaiken ikäistä näki.
Moni ammensi luonnon hyvää tunnelmaa ja raikasta ilmaa keuhkoihinsa ja ennen kaikkea mieleensä.
Riisitunturissa pähkäilimme hieman matkan pituutta. Olimme suunnitelleet kävelevämme Riisin riettaan, noin kympin huikosen, mutta matka oli laskettu eri pisteestä esitteisiin ja ohjeisiin, joita luimme. Noukavaaran parkista tuli ylimääräistä 3 + 3 kilometriä, meno ja paluu. Jotenkin paluu takaisin samoja reittejä ei kiinnostanut ja laskeuduimme jyrkkää ja märkää rinnettä Riisitunturin kylkeä, merkittyä polkua, Uudenlammen laavulle.
Hieno paikka, pienessä niemekkeessä Uudenlammen vierellä. Siisti laavu, jossa makkarat ja kahvit, oluset ja siiderit ja hieman oleskelua ja seurustelua. Olimme noin puolessa välissä reissua. Iltapäivä oli ja ilma lämpimimmillään. Tässä osassa maastoa ei enää ollut pahemmin kulkijaa. Toinen helpompi lähtöpaikka toi kävelivät helposti Riisitunturille.
Nuolivaaran kylkeä meni ylös alas -metsäpolku noin nelisen kilometriä, jota mentiin aika vauhtia hanhenmarssia. Mitä jyrkempi lasku tai helpompi, tiesi, että edessä oli kohta kiva nousu, joka johdattelisi hien mukavasti pintaan.
Riisisuon niittyladoilla, erittäin kaunis paikka, juomatauko, valokuvausta ja muuta ihastelua ja nousu rinnettä takaisin Soilun laavulle, siitä vielä yksi aika rankka nousu Soilunvaaraan ja pikkuhiljaa hipsittiin takaisin parkkiin.
Ajo vielä Rovaniemelle n. 150 km ja päiväreissu oli paketissa. Vaellukselle tuli pituutta n. 14 kilometriä. Aivan riittämiin. Sanotaanko näin, että Riisitunturille retkeilykohteena täysi 10. Reitit ja maisemat ja kaunis Posion järvimaisema ja seutu.
Korpihilla - allekirjoittaneella hieman leuka loksahti, kun tällainen paikka löytyi keskeltä "korpea". Naisväen paratiisi :) Oli kiire reitille ja jäi tämä erikoinen paikka hieman vähemmälle huomiolle. Suosittelen kuitenkin lämpimästi seuduilla liikkuville. Ei kannata mennä kiiree kanssa tänne kahville.
