Alhaalta Tulkkiaavan reunasta ammuin syksyn ensimmäisen 1 kpl jänis. Tuossa alhaalla uran laidassa tulisteltiin; paistettiin makkarat ja keiteltiin makeat kaffit. Puhdistimme kukin saaliinsa: ite pupujussin ja kaveri sienet ja puolukat.
Lapissahan on vallalla eräänlainen määrittäminen. Tietyt aina äänessä ja esillä olevat persoonat määrittelevät metsästystä ja metsästystapoja. Paikallisessa Jänkäsanomissa oli äskettäin juttua jänesmiehistä erällä ja kuvaan oli sattunut miehet makkaranpaistopuuhissa. Tästä eräs lohkomaan, että on koko Lapin suvulle häpeäksi, että miehet makkaraa siinä kuvassa paistoi.
Mitä olisi pitänyt olla? Poronkäristystä? Punalihaista? Olisiko se jotenkin tehnyt miehistä ja jutusta paremman. Saisi kyllä minun tuliltani lähdöt eräskin viisastelija, joka tulisi siihen lohkomaan jotain, että paistaa Pirkka-makkaraa täällä!
Kukin mies taaplaa tavallaan ja nämä kannonnokassa istuvat märisijät voimme jättää huoleti omien vaippojensa sotkuihin. Samaahan ne yrittävät tuon lappilaisten kirjallisuudenkin suhteen useat; yrittävät sitä muokata mieleisekseen, että näin pitää Lapin asioista kirjoittaa, saa vielä apurahankin meiltä, kun kiltisti olet.
Vapaat sudet eivät vain tahdo kädestä syödä.
Kiva päivä oli erällä; hiljainen oli vielä kaira. Kohtahan siellä alkaa hirvikiima, punaliiviset erämiehet rynnistävät ryskyen kairaan, ukot, joiden joukossa on kunttaukkoja, joille ei pitäisi todella makkaratikkua kummempaa antaa käden jatkoksi; mehupilli korkeintaan, että saavat metsään kantamansa mehupurkin nestekoomassa ryystää tyhjäksi ja jättää sen siihen tyhjänä sitten kuin paskan mättäälle.
Hirviluoti lentää pitkälle. Joten let's be careful out there , punaista ylle ja rohkeasti marjaan ja pupujen ja kanalintujen perään aikanaan, vaikka isompi sota on käynnissä. Hirvimiehillä on vastuu. Mutta etulinjaankaan ei kannata työntyä itseänsä tapattamaan.
