Tämä kirjoitus on suunnattu oikeastaan vain urheilua harrastaville sohvaperunoille.
Kyllä yleisurheilun MM-kisat kaikessa tosikkomaisuudessaan ovat aika hupaisaa katsottavaa. Kaiken mammuttitaudista kärsivän spektaakkelin yllä leijuu jonkinlainen mystisyys; doping ja eräänlainen salailu ja kieroilu. Kuka tietää, mitä salailupäätöksiä kabineteissa tehdäänkään, jotta raha liikkuisi tässä sirkuksessa.
Televisiointi kisoissa on aika järjetöntä. Tai televisio tekee parhaansa, mutta kisaohjelma ei. Jos jossain kenttälajissa alkaa syntyä suurta draamaa, ryhdytäänkin siihen mättämään jotain alku- ja välieriä 1/12 ja kenttälajifinaalia näytetään jossain välissä, jos ohjaaja pysyy mukana. Pilalle menneitä kenttälajeja mm. miesten kuula ja naisten keihäänheitto.
Parasta mitä pikajuoksulle on tapahtunut viimeiseen sataan vuoteen, on uudet varaslähtösäännöt. Turha taktikointi ja keekoilu jää vähemmälle ja juoksijat joutuvat keskittymään itse asiaan eli pikajuoksuun. Toivottavasti ikinä ei enää palata menneiden vuosien lähtöfarsseihin.
Sehän on vain urheilua monet sanovat. Juu, ihan totta. Eikö nämä rahat voitaisi periaatteessa laittaa vaikkapa Afrikan nälkäänäkeville, jos näin on. Urheiluun syydetään niin paljon yhteiskunnan ja veronmaksajien rahoja, että urheilukisoista on oikeus odottaa suoraselkäisyyttä ja sujuvuutta. Nythän kisat ovat vain kapitalistinen rahasampo.
Suomesta puhutaan aina keihäsmaana, joka ehkä olemmekin. Mitään erikoisempia suurheittäjiä Seppo Rätyä lukuun ottamatta meillä ei ole koskaan ollut. Jorma Kinnunen kehaisi Oulun erämessuilla keväällä, että ensin on keihäänheitto, sitten paljon tyhjää ja vasta sen jälkeen tulevat muut lajit. Näinköhän?
Otetaanpa tähän vaikka Steve Backley. Neljä perättäistä Euroopan mestaruutta, kaksi maailmanmestaruushopeaa, kaksi olympiahopeaa ja olympiapronssi. Eittämätön suurheittäjä. Entäpä Jan Zelezny? Kolme olympiakultaa, kolme maailmanmestaruutta, yksi olympiahopea, kaksi MM-pronssia, kaksi EM-pronssia. Suurheittäjä numero Uno. Andreas Thorkildsen. Kaksi olympiakultaa, kaksi MM-hopeaa, yksi EM-kulta; tätä kirjoitettaessa Berliinin MM-finaali on vielä heittämättä. Tuleva suurheittäjä. Kaikille näille miehille on yhteistä se, että he eivät makaa heittonsa jälkeen.
Meillä ilmeisesti koko keihäsjoukkue makaa. Mistähän sekin johtuu? Miltä tuntuisi paluu klassisiin kreikkalaisiin keihäänheittoasentoihin. Sääntömuutos, jossa käsi ei saa koskettaa heittoalustaa. Yksi tympeimpiä ilmiöitä urheilussa on juuri yltiöisänmaallisuus ja nurkkakuntaisuus. Suuret entiset urheilijat istuvat katsomossa kuin Moosekset pyhää urheiluliturgiaa täynnä. Vain heillä on kaikki tietämys urheilusta ja avain urheiluun sydämeen, sen yleisöltä salattuihin ja kätkettyihin pyhiin arvoihin.
Kaiken tämän kohkaamisen ja suorittamisen yllä leijuu koko ajan dopingin tumma Damokleen miekka. Tulosluettelot menevät kisojen jälkeen uusiksi, jos ovat mennäkseen ja mitaleja riistetään ne vilpillisesti hankkineilta ja kiikutetaan niille, jotka eivät ole kärynneet testeissä. Katsojaa pidetään ikään kuin narrina. Tältä huomiolta ei voi välttyä.
ooo
---------
000
Yllä oleva teksti ilmestyi tässä taannoin Lapin Kansan Puheenaihetta palstalla. ooooooooooooooooooo
Lisään vielä loppuun muutaman sanan Keihäskatastrofista. Suomen joukkueen ilme Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa oli lattea ja lopen uuupunut. Kauden pääkisaan moni urheilija tuli raihnaisena ja tekniikkavirheen kera. Henkinen valmentautuminen Suomessa on täysin retuperällä. Yleisesti ottaen monessa lajissa tuntui olevan "villit viikot" menossa; tulostaso jäi perin vaatimattomaksi, mutta suomalaisesta urheilijasta ei ollut nappaamaan mitalia edes alennuskorista. Sääli.
Meillä piti olla kaikkien aikojen kovin keihäsjoukkue tulessa. Ehkä tilastojen perusteella olikin ja olihan tietysti neljän miehen saaminen finaaliin ihan kiva juttu, mutta kun...arvokisoissa metsästetään mitaleja. Otetaanpa tähän vielä Andreas Thorkildsen; kaksi olympiankultaa, 1 MM-kulta näistä kisoista, 1 EM-kulta, ja pari MM-hopeaa. Tulevaisuuden suurheittäjä totisesti. Taas suomalaisten kiusaksi uusi Zelezny/Backley hamuamaan kirkkaimman mitalit suomalaisten nokan edestä.
Mutta kun tämä "kaikkien aikojen kovin" keihäsjoukkue saapuu Suomeen, se ryhtyy nakkelemaan paineettomissa kyläkisoissa 86 - 88 metrin tuloksia sisuuntuneena Berliinin nöyryytyksestä. Mamman kainalosta on hyvä heittää. Jokainen mies oli periaatteessa katastrofi. Ruuskanen venyi, minkä venyi, mutta mieshän melkein taittoi niskansa heittoa päättäessään. Missä on sääntö, että käsi ei saa koskettaa heittoalustaa?
Moni muukin joukkueen urheilija oli kuin unessa. Harmiteltiin ja kiristeltiin hampaita ja pirautettiin muutama kyynelkin, kun harmitti niin kovasti, kun niin pienestä kaikki oli kiinni. Muutaman urheilijan menestys tuntui perustuvan pelkästään haaveisiin entisistä ajoista ja jos-heitoista; jos minä olisin heittänyt...
Yhdessä asiassa asetun suomalaisen urheilijan puolelle. Arvokisoissa suomalaisella urheilujoukkueella pitäisi olla tiedotuspäällikkö, joka pitäisi puheet urheilijan puolesta; urheilijalle, onnistuipa hän tai epäonnistuisi, annettaisiin täydellinen arvokisarauha, ennen kisaa ja kisan jälkeen. On lähinnä nöyryyttävää kuunnella epäonnistuneen urheilijan selityksiä suorituksen jälkeen. Hän on periaatteessa siinä täysin rikkihajattuna ja murjottuna muutenkin, mutta eihän meillä porukka suvaitse tätä. Jos joku sanoo, että hei, epäonnistuin, kommentoin myöhemmin; keskustelupalstat räjähtävät, urheilija saa tappouhkauksia, vitun haistatuksia ja muita nimiä, esim. leuhka, kakara, homo jne...
Saako urheilijaa sitten periaatteessa kritisoida kisojen jälkeen esim. oheisella kyynisellä kirjoituksella. Miksei saa? Moni urheilija saa valtiolta tukea ja palkkaa veronmaksajien rahoista ja tekee muutenkin hyvää tiliä mainostuloilla jne. Liikuntalaitoksia ja ratoja rakennetaan ja metsää tuhotaan hiihtokeskuksien ja muiden urheilutemppeleiden tieltä.
Urheilu on jossain mielessä Pyhä asia suomalaisille. Sen liturgia on kuin kirkon kaanonia, jossa vallitsee vain yksi ja ainoa, Pyhä totuus, jonka vain jotkut harvat urheiluihmiset tietävät. Urheilukatsoja on pelkkä typerys, joka huutaa patrioottista kiihkoaan yleisön joukossa ja rahoittaa nämä älyttömyydet.
oo
Kyllä, usein tulee mieleen, että nämä rahat voitaisiin ajaa Afrikan nälkäänäkevien lasten hyväksi. Niistä riittäisi varmasti omillekin...
