Viime torstaina teimme sissi-iskun Sompion kairaan Simuna-aavalle hyvän ystäväni "Jänkä-Sanomien" pääkirjoitustoimittajan kanssa elikkä ajoa Rovaniemeltä n. 500 km edestakaisin ja hillasaalis n. 2 ltr per mies. Vuotsosta lähtevä tie tunkeutuu Sompion sydämeen kuin veitsenisku. Sompiojärvi on jo aikaa sitten hukutettu.
Keskustelimme autossa Samuli Paulaharjun Sompio-kirjasta. Sompion kylät jäivät sodan jälkeen tekoaltaiden alle. Periaatteessa kaikki erään jokiyhtiön tekemät maanryöstöt pitäisi edelleen avata ja käsitellä jossain puolueettomassa ihmisoikeustuomioistuimessa. Lapin ryöstö kävi kuumimmillaan. Jokiyhtiö ansaitsi maineen, josta se ei koskaan tule pääsemään irti.
Lauri Hihnavaara kirjoittaa kirjassaan Vesittäjät kuinka vesittäjä luikerteli ihmisten pirtteihin kuin käärme. Lokan tekojärven rakentaminen on yksi maamme laajimmista ja lohduttomimmista heittellejätöistä. Suuryhtiö puolusti osakkeenomistajiensa etua. Lappilainen ihminen ei merkinnyt siinä ryöstössä yhtikäs mitään. Ei merkinnyt, ei merkitse eikä tule koskaan merkitsemäänkään.
Kurjet huusivat Simuna-aavalla. Eräästä sen reunamien kuusikosta löytyi pulleaa korpihillaa. Aavalla satoi, pois tullessa rankastikin ja Rovaniemellä oli helle samaan aikaan. Edustusautolla on hyvä ajella. Kilometrit juoksevat lehtifirman piikkiin. Edes yksi jättifirma joutuu pulittamaan muutaman euron lappilaisen ihmisen hyvinvoinnin puolesta ( vaikka tosin kiskoo kaiken takaisin sikamaisen kalliissa lehtien tilausmaksuissa ).
Samuli Paulaharjun kirja Sompio on hautajaispuhe menetetylle Sompion kairalle.
Maailma muuttuu. Kairat katoavat. Ja viimeiset jänkäjääkärit. Tilalle tulevat vesiskootterijupit, mönkijäpösilöt ja moottorikelkkavajakit. Autoilla tulevat rosvot, huijarit ja koijarit ja metsän raiskaajat.
Hillastuskausi 2009 katsotaan osaltani päättyneeksi.
