Kävin kävelemässä kosteassa plösössä Isorakan lenkin Ounasvaaralla, n. 9 km. Jossain kumisi ukkonen; oli hautovaa ja pilvet kehräsivät sadetta.
Luin netistä tullessa:
Elokuvaohjaaja Petri Kotwica on tuomittu sakkoihin petoksesta. Helsingin käräjäoikeus antoi ratkaisunsa tänään. Tuomio liittyi perusteettomasti nostettuihin asumis- ja työmarkkinatukiin. Rikos tapahtui vuosina 2003-2004. Kotwicalle lankesi 40 päiväsakkoa, josta kertyy maksettavaa 2 560 euroa. Kotwica tunnetaan muun muassa elokuvien Koti-ikävä ja Musta jää ohjaajana.
No joo, miten sen nyt ottaa. Varmaan tuomio on paikallaan ja ”rikoskin” tapahtunut. Onhan noita Kelan takaisinperintöjä ja muita työmarkkinatuen leikkauksia jne. allekirjoittaneellakin johtuen kirjastani, ja ennen kaikkea kirjastani saamasta muutamasta tuhannesta eurosta. No, lenkillä mietiskelin, että pitäisi naputella uutta kokoelmaa. Juttuja on kertynyt laariin jonkin verran, mutta ilmeisen nihkeää kirjoittaminen on.
Kevään apuraha oli lähinnä vitsi taloudellisesti, mutta tunnustuksena ihan ok. Taiteilija ei kuitenkaan tunnustuksella elä. Varastin itsekin rahaa tänä vuonna itseltäni mm. jättämällä yhden vuokran maksettua, koska tarvitsin rahaa omiin henkilökohtaisiin menoihini. Nyt olen niin sipissä, etten pysty varastamaan edes itseltäni. Älä kysy, miten lopulta maksoin rästivuokran.
Minulla ei varsinaisesti ole tuloja nykyisin. Elän eräänlaista vitosen ja kympin elämää, mutta se helpottaa, kun kuulee, että 1 700 e/kuussa tienaavalle ei jää yhtään enempää kuussa käteen. On mukavaa tai lohduttavaa tietää, että hyväpalkkaisetkin ovat tiukilla. Se kannustaa yrittämään elämässä.
Uusiin juttuihini on tullut entistä melankolisempi sävy; menehtymisiä ja luopumisia; väsymystä, turhautumista, jossain onnea ja menestymisen iloa. Muutama mukava koiratarina mukaan. Motiivista en tiedä. Ainakaan se ei ole taloudellinen eikä minulla ole mitään pätemisen tarvettakaan minnekään suuntaan. Ehkä se on vain kirjoittaminen, joka panee kirjoittamaan.
Joo, piristystä vaan plösöön oloon.
