Lomalla on aina alkunsa ja loppunsa. Lopussa raahautuu väsyneenä kotio repussa rapealle tuoksuva läjä paskaisia sukkia ja kalsareita, kamerassa röykkiö eritasoisia kuvia ja sydämessä muisto Saimaasta ja sen äärellä asuvista ihmisistä. Olin vuosikymmeniin ensimmäisellä kunnon lomallani...muistelin, että joskus olen ollut nuori, ketterä, hoikka ja suhteellisen tavallisen näköinenkin. Nyt sitä kokee itsensä kankeaksi, hidasliikkeiseksi ja dementoituneeksi, mitättömäksi ja osaamattomaksi...
jaksan nousta portaita
enää
yhden ihmisen
vuoksi
maailmassa
sinun
jaksan enää
simppuroinnistani
huolimatta
kuunnella
vain
yhtä ihmistä
maailmassa
sinua
en halua enää
koskaan nukkua kenenkään
muun vieressä
kuin
sinun
