Mr Brownilla saattoi aloittaessaan olla mitä vilpittömin aikomus kertoa todella ratkihauska juttu jostakin koirasta. Hän oli " niin täynnä naurua " , että kykeni tuskin saamaan sanaa suustaan. Sitten muisti pani hänet selvittelemään koiran rotua ja yksilöllistä ulkomuotoa, siitä hän ajautui sen omistajan elämänkertaan, siitä koiran omistajan perheenjäsenten elämänvaiheisiin kuvaillen suvun piirissä sattuneita häitä ja hautajaisia ja ladellen siinä ohessa ulkomuistista onnitteluvärssyjä ja kalliin vainajan muistoksi sepitettyjä runoja. Äkkiä hän sattui muistamaan, että erästä noista perhejuhlista oli vietetty sen ja sen vuoden " ankarana talvena ", ja niin hän antoi yksityiskohtaisen kuvauksen sen talven sääsuhteista sekä luetteli niiden henkilöiden nimet, jotka olivat silloin paleltuneet kuoliaiksi, ja esitti samalla tarkat tilastotiedot sianlihan ja heinän hintojen kohoamisesta. Sianlihasta ja heinistä juttu kuin itsestään kiertyi rehukasveihin ja maissiin, rehukasvista ja maissista nautakarjaan ja hevosiin, karja ja hevoset toivat hänen mieleensä sirkuksen ja eräät kuuluisat taideratsastajattaret, sirkuksesta eläintarhaan oli tietysti vain pieni ja luonteva harppaus, norsusta päiväntasaajan seuduille Afrikkaan vain kukonaskel, ja seudun pakanalliset villit antoivat aiheen ryhtyä pohtimaan uskontoa, ja kun tällaista pitkäveteistä parranpärinää oli jatkunut kolmisen tai nelisen tuntia, vaihtui vahti ja Brown marssi ohjaushytistä jupisten mennessään lainauksia ammoin sitten kuulleistaan saarnoista, joissa puhuttiin rukouksesta Armon välikappaleena. Ja jouduttuanne näin kaiken tämän ajan kiihkeästi odottamaan saavanne kuulla jutun koirasta, ette ollut saanut tietää siitä mitään muuta kuin Brownin alkumaininnan.
MARK TWAIN
Mississippi -virralla
