Niin, kyllähän lumien sulaessa taas paljastuu kaikenlaista. Mies. Olenko ollut jossain? En. Olen ollut paikallani tavoitettavissa mm. email ja kännykkä. En ole paljoltikaan muuttunut. Juhlin hieman muutama päivä sitten Meukowilla kahta kilpailutyötäni, jotka tulivat lunastetuiksi eräässä eräaiheisessa kirjoituskilpailussa. Juhliminen on tietynlaista hengen ja motiivin luomista jatkon varalle. Jos jaksat kirjoittaa, hyviä hetkiä tulee kyllä. No, olenhan saanut uuden kokoelman jo alulle ainakin ja sille nimenkin. Ystävätkin ovat pysyneet kevään kuohuissa. En ole hukannut ensimmäistäkään. En itse tunne ainakaan niin.
Ehkä huomio on suuntautunut muualle kuin blogimaailmaan. Kuka näistä tietää? Ehkä syksyn tullen taas istun yksin kammiossani ja sepustelen surkeita ja nostalgisia runoja itsesäälin kyynel silmäkulmassa Meukowia nappaillen. Elämäähän tämä vain on. Tänä keväänä en ole siitä halunnut hukata sekuntiakaan.
Kun tunteet ovat pelissä, niitä joko on tai ei. Eräs hyvä ystäväni kirjoitti minulle, että hän oli iloinen, että luki pitkästä aikaa minulta kirjeen, josta puuttui katkeruus. Olen itsekin huomannut, että ärhäkän kyyniset ja sadomasokistiset Nuron jutustelut ovat jääneet vähemmälle…mutta voi voi…ei Nuro ole minnekään kadonnut. Nuro on tehnyt uuden ja terävän havainnon, tämän havainnon vain omista kokemusperistään eli havainnon lappilaisesta palvelukulttuurista.
Lyhyt yhteenveto on, että minkäänlaista lappilaista palvelukulttuuria ei ole olemassakaan. Asiakas on vain myyjän leppoisan työpäivän häiriötekijä. Myyjä tienaa rahaa talouteensa, palkkaa, mutta asiakas ei kuulu hänen maailmaansa. Ehkä asiakkaiden pitäisikin maksaa myyjien palkka. Ehkä neuvoja, tietoa ja jalkojenliikuttelua alkaisi ilmetä enemmän. Hupaisimpia juttuja Rovaniemellä ovat eräänlaiset k- ja muut raudat…Sinne pistetään tärkeän näköinen kaveri kävelemään ( välttelemään asiakkaita ) pitkiä käytäviä lehtiö ja kännykkä kädessään. Hän sitten selittää, että sitä ja sitä ei ole…on tilattu…juuri meni viimeiset…tulee ensi viikolla…on tullutkin…mutta viety väärään paikkaan…hän katsoo koneelta…no, kone ei nyt toimi…vastaa välillä puhelimeen ja sopii viikonlopun menojaan jne…jos tulisitte huomenna uudestaan…
Lisäksi jos jostain saat palveluja ja löydät ostoksia, helvetti odottaa kassoilla. Siellä missä palvelut on saatu toimimaan ja tavaraakin on, maailma pysähtyy kassalla. Tästä tuskin enempää kannattaa kirjoittaa…Kauppias istuttaa flegmaattisen näköinen jälkikasvunsa pitkine tekokynsineen lojumaan kaupankassalle ja laskemaan erilaisten piereskelevien hörhöjen kaljaostoksia, pitkillä tekokynsillään sitten pyörittelee näitä kolikkoja hämmentyneenä kädessään; isoissa kaupoissa on kahdeksan kassaa ja kaksi auki jne jne…Kassoilla on hieman kuin ahtaassa linja-autossa. Ketään ei halua katsoa eikä nähdä ja välttää kosketusta ja odottaa vain pääsevänsä pois, ulos raittiiseen ilmaan.
