Olen ladannut erään lukijan toivomuksesta muutamia jo poistettuja runoja takaisin blogiini. Samalla haluan mainita, että blogikirjoittelu on ollut toiminut minulle eräänlaisena purkautumiskanavana ja sparrausvastustaja mestaruusotteluja silmillä pitäen.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ryhdyn miettimään, mitä blogiin on sopiva laittaa, tunnen itseni sensuroiduksi ja sehän ei vapaalle kirjoittajalle passaa sitten alkuunkaan. Sivuutan pikkuporvarillisen närkästymisen ja moralisoinnin korvaa lotkauttamatta. Jos pysähdyn liikaa ajattelemaan, mitä passaa sanoa, homma ei toimi, kirjoittaminen.
Olen joskus maininnut, että jos blogini tuntuu raskaalta lukea, sen voi sulkea kuin huonon tv-ohjelman. Minun tehtäväni ei ole mielistellä ja miellyttää ketään kirjoituksillani eikä runoillani.
En myöskään halua enkä pyri loukkaamaan kirjoituksillani ketään yksityistä ihmistä.
Revin tunnelmia lähinnä omasta elämästäni, omista kokemuksistani, omista, yksityisistä tunteistani.
