Päiväkävelyllä metson kanssa

Päiväkävelyllä metson kanssa.

Aamutulet. Päiväsellä olin passissa toisessa paikassa ja metso liiteli ihan tulipaikan viereen ja jäi lymyään kuusen suojiin. Sain kameran käteeni ja ajattelin, että se pomppaa kohta lentoon, mutta lähti lymyämään edellä, eikä lähtenyt siiville. Aivan ehjältä näytti nuori lintu, lentokykyinen eikä maastossa ollut jahtikaan päällä. Nokan punainen väri taitaa johtua mustikoista. Partiointi ja päivystäminen kannattaa. Kuukkeleiden kanssa taidan nostaa kädet pystyyn, ei vilaustakaan. Hieno päivä ja erikoinen kokemus.

 

....niin, riippuu minkälaiset naapurit arpa sinulle jakaa...

 

Päivä suomalaisessa luonnossa

 

Ajelin Virikkolammentietä Kursunkijärvelle ja siitä Rautiojärven ja Raatovaaran tien kautta Ojanperälle. Pyörällä kohtuulliset rapiat 23 km. Kävelyä kolme neljä kilometriä. Vanha kahvipaikka oli pienen kummun alla pikku suontyngän reunalla. Tosin siihen oli vedetty kolmekymmentä metriä leveä ura ja jänkä juoksuhautakuralla. Monin paikoin tulee mieleen, että suomalainen luonto on suunnitellun murhan kohteena. Vanha kämppä piti käydä katsastamassa. Sekin on kuin vanha ihminen; antaa periksi, painuu kumaraan, romahtaa ja maatuu pois. Ei siiven iskuakaan, raiskattuja maita. Ihan hyvä lenkki silti. Ja päivä.

Lokakuun 16.

 

Tänään oli sateen jälkeinen kostea lösö keli, joka kirkastui. Pipokeli ehkä aamulla, lippis jäi matkasta ja kävele sitten puolet päivästä vasten aurinkoa. Toisaalla tänään, muutama havulintu näkyi. Lähinnä leirissä oleilua ja kahvin ryystämistä. Turha niuhottaa hienona päivänä.

Kuukkelisavut

Kuukkelisavut viikolla; kävin oletetun reviirin molemmilla laidoilla päivystämässä kuukkeleita, mutta ei näkynyt. Kohmeinen aamu oli.

 

Ohjelmia, joita en katso vahingossakaan...

 

Suku on pahin

 Aattelepa jos olisi Trumpin kaltainen sukulainen; aina soittelemassa ja ovenraossa, useimmiten muutakin vaatimassa kuin kahvikuppia. Kehuja lähinnä, järjestänyt kymmenet sukujuhlat ja hieronut kymmenet sukurauhat. Aina äänessä kutsuilla ja pippaloissa. Pitkien, maailma syleilevien tylsien puheiden pitäjä. Koko ajan valittamassa jostain. Jonkun sukulaisen mökkiä aina vailla, kun itse on ollut liian laiska rakentamaan omaa. Pihi kuin paraskin saituri. Aina ottamassa konjakkilasi ja sikari kädessä ilmaisen joulukuusen vastaan, mutta antamassa vain lämmintä kättä päälle. Ei kai auttaisi kuin ottaa kyytiin ja ajaa jonnekin jängänlaidalle...

Karpalojängällä II

 

Sama jänkä kuin eilen ja sama saalis. Komea, kirkas päivä. Hyötyliikuntaa.

Karpalojängällä

 

Ei lopu jängät Suomesta. Väärtin kanssa Ranuantien varressa eilen karpaloiden perässä. Niitä löytyikin ihan soppelisti. Ehkä tänään uusinta, jos sää sallii...

Puolukassa

 

Heti pannu porisemaan torstaiaamun pikku pakkasessa, kun pääsin perille. Aika itara paikka, poimin puolukkoja tuosta tulien ympäriltä vain ja määin samalla hirveä. Ei näkynyt tällä kertaa. Alkaa kiima-aikakin hirvellä olla jo ohi...Hiljainen ja komea päivä. Sama paikka kuin sunnuntaina.

Kaksi keikkaa

 

Ilmoittautuminen metsässä, tiistai. Tainnut pöllö syödä kuukkelit tai ne ovat siirtyneet läheisien resorttien muonitukseen koiran nappuloilla ja turistien makkaroilla. Ei kihaustakaan. Yksi pikku jänis ja pyyn viuhahdus. Ihmettelin kulkiessa, että jotain tästä puuttuu...no, alkoihan se satamaan, onneksi vain pieni kuuro. Veto täysin pois. Eräs valokuvaajanuorukainen mainitsi tuossa pääkirjaston edessä naakkoja kuvatessaan eräs päivä, että ei näy kuukkeleita vaaralla. Nythän riittää kyllä muonaa leutojen kelien ansiosta toukista hirvikärpäsiin. Ehkä makkarakerjuulle lähdetään vasta lumilla ja pakkasilla.

Alla sunnuntain kuvat. " Minireissu " päiväsellä; parikymppiä pyörällä ja kävelyä 4 - 5 km. Hirven määintää. Hirvi oli kummun takana tuulen yläpuolella kuulostelemassa. Näin se alarinteessä poislähtiessä. Hiljaa hipsi rääseikköön. Kuvaa en saanut. Joskus näin, että lähdin sateessa ja tulin puolikirkkaassa kelissä. Oli kyllä aika lämpöinen ja hautova keli. Kostea lösö.

Hirviherra siirtyilee lähemmäksi