Ymmärrän vanhuksen kassahihnan päässä, mutta kun siihen tulee keski-ikäinen etana pikkurilli teennäisesti pystyssä keekoilemaan korttinsa ja korttiensa kanssa, ymmärrys loppuun. Sitten hihnan päässä ryhdytään lapostamaan korttia pikkulaukkuun ja kaivamaan jostain omaa lempikassia ostoksille kasvoilla ilme, että olen yksin maailmassa. Puuttuu vain viheltäen esitetty teema elokuvasta Kwai-joen silta.
Noilta aivoilta on turha vaatia mikrohiukkasen ajatuspätkää siitä, että esim. kortin voisi varata jo valmiiksi. Itselläni on tapa lappaa nopeasti tavarat takaisin kärryyn ja mennä sivummalle pakkaamaan niitä. Jotkut tulevat elämään kassalle.
...tähän voi vielä jatkaa, että kaupoissa näyttää olevan trendi, että asiakkaat ajetaan itsepalvelukassalle...käy niin kuin pankeissa, että palvelua ei kohta ole...sitten käykin niin, että jonotetaan itsepalvelupäätteellä, jossa nämä järjen jättiläiset yrittävät opetella maksupäätteen käyttöä...kahdeksan kassaa on, mutta vain yhdellä istuu ihminen...kohta ei yhdelläkään...
