On potentiaalia, potentiaalia on

 Motonet GP ja Kakevan kisoissa (sun muut) pitäisi olla aina grafiikka näytössä monennelle sijalle esim. Rinteen 3.38 maailmantilastossa sijoittuu. Harva suomalainen pääsee 50 joukkoon, tuli kesällä niitä kateltua. Lehdet ja some julistavat esim Konsta Alatuvan 400m 46.20 aikaa, maailmassa oli tällä kaudella 66 äijää jotka juoksivat alle 45. Alle 46 juoksi 337.

Suomessa luodaan aina illuusio näistä tuloksista. Käytännössähän ne ovat lähes kaikilla matkoilla kaukana 24 (välierä) parhaan joukosta.

Rinne tällä kaudella 3.36.47 Maailman ranking 183. Eihän tämän tason juoksijoita voi mihinkään MM-kisoihin lähettää.

Miesten moukarifinaali 2025 oli giganttinen kisa; 82 metrin heitolla ei saanut edes pronssia. Saa siinä Liipola ja Aaron Kangas heitellä seitsemännelosia.

Naisten moukarissakin tuntuu tulostason juna menneen jo. Seiskanelosilla ja vitosilla ei tee oikein mitään enää oikeissa arvokisoissa; olympialaiset ja MM-kisat. Täällä huudetaan Kososen nuoruutta. Kiinalainen mitalisti taisi olla 18 vuotta ja toinenkin 22.

EM-kisoihinkin varmasti löytyy ensi vuodella pari juntturaa, jotka heittävät 77 metriä, paitsi suomalaiset.

Suomalaisen nyky-yleisurheilun suuri myyttinen sana on potentiaali. Jokaisessa urheilijassa on kuulema potentiaalia jopa mitaleille eräillä. Ei tätä potentiaalia vain koskaan näy arvokisoissa.

"Potentiaali" tarkoittaa yleisesti mahdollisuutta tai todennäköisyyttä. Kielitieteessä potentiaali on tapaluokka, joka ilmaisee, että puhuja pitää jotain asiaa mahdollisena tai todennäköisenä, muttei varmana, ja se muodostetaan yleensä ne-päätteisillä verbeillä, kuten hän lähteneen.

Urheilujohtajien keksimä termi. Pakko sanoa jotain medialle.

xxx

Luonnon kauneus

 

On se kumma, kun nestekoomassa hoippuu maastossa taskut ja repun taskut auki ja kattelee, että onpa mahtavasti tuossa puolukkaa, nuo pitää hakea viikolla ja kun menee sitten takaisin, ei siinä niin kauheasti niitä olekaan.

Kävin kuitenkin tiistaina poimimassa yhden plätin tyhjäksi, joka jäi sunnuntaina mieleen. Tuore kiimakuoppa löytyi ryteiköstä ja mööin siinä jonkun aikaa...alkoi hieman vistottamaan, josko punasilmäinen sarvipää työntyisi aukealle tiheiköstä. Varmasti lähellä oli hirvi.

Aurinko armahti välillä; oli jumalaisen kaunista välillä, syksyn värit. Parasta aikaa kuvaukselle. Onneksi alkaa tuo tulitauko viikonloppuna, mutta enpä ole metsästäjiin törmännyt muutenkaan.

Syyskuun Mettä Kalassa oli juttuni ja seuraava lokakuussa. Ei hassumpi juttu tämä ensimmäinen, ehkä yksi parhaimpiani. Ikä hioo pois turhan euforian ja suorittamisen. Etäännytin jutun vielä 70-luvun kauas kaikesta teknologiasta ja nippelitiedosta. Toimitussihteerikin tarjosi julkaisupalkkiota, mutta piti tietenkin kertoa, että olen pyytänyt ne jo perinteisesti ennakkona.

Toissavuoden kilpailusatoa, viime vuoden jätin väliin. Ehkä tänä vuonna voisi taas jotain naputella.

Rauhallinen joutsenpari lammella

 

Kaunis päivän kankaan alla

 

Suruvaippa kerää lämpöä

Leppoisa päivä kairassa. Säätiedotus lupasi harmaata päivää, mutta keli oli mitä parhain. Suruvaippariepukin lenteli vielä syyskuun puolivälissä. Kymmenkunta kanalintua näkyi siellä täällä. Hirven mööintää, mutta hiljaista oli.

Mätöpuiden juurakot vastakkain...

Rovaniemeläistä arkkitehtuuria

 

Melkoinen rakennusmassiivi Korkalokadun ja Väylä 78:n risteys. Kymmenittäin ja ehkä sadoittain lyhytvuokrausasuntoja, laillisia ja laittomia. Kaikuvia kaupunkikanjoneita, joiden varjoissa lämpötila viilenee huomattavasti. Lisäksi rakennusten pahvilaatikkoarkkitehtuuri on äärimmäisen tylsän ja mielikuvituksettoman näköinen. Helsinki on minulle taianomainen kaupunki, varsinkin aamuisin, kun varpuset tirskuvat kaduilla ja kaupunki heräilee. Myös Helsingissä on korkeita rakennuksia ja kaupunkikanjoneita, mutta sen arkkitehtuuri on paljolti vanhaa, arvokasta ja osa suomalaista kulttuuria. Rovaniemi repii ja purkaa kaiken vanhan ja arvokkaan, historiansa ja korvaa kaiken kivellä, lasilla ja betonilla. Uusissa rakennuksissa ei ole mitään arvokasta, kulttuuria, tarinaa eikä nostalgiaa.

Licorize Pizza ( Paul Thomas Anderson, 2021 )

 

Ilmankos, Cooper Hoffmanissa ( Gary ) oli jotain tuttua heti ensisilmäyksellä ja hän olikin sitten edesmenneen huippunäyttelijä Philip Seymour Hoffmanin poika. Alanaa esittävä Alana Haim taas tunnetaan indiebändistä HAIM, joka koostuu kolmesta Haimin perheen sisaruksesta. Hauska yksityiskohta Andersonin elokuvassa on se, että Haimin tosielämän perhe esittää elokuvassa fiktiivisen Alanan perhettä (myös vanhemmat ovat siskojen lisäksi päässeet mukaan).

Epäsuhtainen pari koukutti heti ensinäkemältä.

Paul Thomas Anderson on tunnettu eeppisistä draamaelokuvista, joissa on laaja henkilögalleria ja monimutkaisia tarinoita. Hän käyttää vähän leikkauksia ja kuvaa pitkiä otoksia. Esimerkiksi Boogie Nights -elokuvan alkukohtaus on noin kolme minuuttia kestävä yhtenäinen otos.

Andersonin elokuvat käsittelevät yleensä perhesuhteiden merkitystä, erityisesti isien ja lasten välillä. Yleisiä teemoja ovat kohtalo, rakkaus ja median rooli jokapäiväisessä elämässä. Hänen roolihahmoillaan on aina jonkinlainen yhteys toistensa kanssa, kun edellä mainitut voimat vaikuttavat heidän elämäänsä.

Hulvaton, välillä hillitön, kiitos Bradley Cooperin vetämän julkkisten kampaajan roolin. Elokuvan tapahtumat alkavat vuodesta 1973, ja tapahtumapaikkana on Kalifornian San Fernando Valley. Gary on lapsinäyttelijä, jonka tähti alkaa teini-iän myötä hiipua sammuakseen pian kokonaan.

Alana Haim vetää myös häikäisevän roolin itsepäisenä 25-vuotiaana juutalalaistyttönä 70-luvun miehisessä ja sovinistisessa maailmassa. Tunteiden kanssa kamppaillaan. Alana on Garyn entinen lapsenhoitaja. Alana pohtii siskolleen, että onko hänessä jotain outoa, kun hän hengailee viisitoistavuotiaiden kanssa. Licorice Pizza pyörii ja tapahtuu lapsinäyttelijöiden ja aikuisten elokuvanäyttelijöiden maailmassa. Sean Penn vetää myös hillittömän roolin esittämällä Hollywood-tähti Jack Holdenia, siis William Holdenia ja tekee tästä huippuparodiaa.

Garyn ja Alanan tarina käy läpi monta vaihetta ajan myötä. Gary nokkelana poikana keksii vesisänkybisneksen, johon Alana tulee avuksi. Projekti kuivuu kokoon vuoden 1973 öljykriisin aikana ja ADHD-luonteella varustettu Gary keksii flipperpelien olevan seuraava iso juttu. Alana puolestaan yrittää näyttelijäksi mutta innostuu menemään paikallispoliitikon vaalikampanjatoimistoon töihin.

Gary Valentinen hahmo perustuu Gary Goetzmaniin. Goetzman oli lapsinäyttelijä, joka esiintyi Lucille Ballin show’ssa. Sen jälkeen hän myi vesisänkyjä ja pyöritti pelisaleja kunnes alkoi tuottaa elokuvia, ensimmäisenä Talking Heads -konserttielokuvan Stop Making Sense ja myöhemmin muun muassa Uhrilampaat ja molemmat Mamma Mia -elokuvat. Hän myös agentoi musiikkia elokuviin.

Tietysti myös sykähdyttävä rakkaustarina kahdesta nuoresta, jotka kamppailevat itsensä ja tunteidensa kanssa.

Licorize Pizza ( Paul Thomas Anderson, 2021 ) 5/5

Areenassa

xxx

Syyskuun puolukat t-paitakelissä

 

Aamun värejä

Torstain aamuhämärissä viiden maissa liikkeelle, padolle ja maastoon. Olipas lämmin päivä, suorastaan helteinen. Poimin pääosan puolukoista jo ennen kahdeksaa ja marssin tutulle paikalle kahville. Ajattelin ensin jättää puolukat eräsäkissä kankaalle piiloon, mutta kantelin niitä mukana sitten loppuun saakka. Äidille päätyivät lopulta Ahkiomaantielle. Puolukkaa noin ämpäri, kun oli, mistä poimia. Olisihan tuota saanut enemmänkin, mutta kun mukana oli muutenkin ties mitä krääsää, parempi näin. T-paidalla tarkeni ja huomioliivillä. Ketään ei näkynyt eikä mistään kuulunut laukauksia. Valajaskoski 40. krt, ei tosin ympäri - 29 km pyörä ja kuutisen kilometriä kävelyä helteessä puolukkarinkka selässä kaikkine joenparrasviihdykkeineen.

Ei oikein onnistunut, kirkas valo

Aikainen lintu löytää madon, myöhäinen lintu ei löydä edes myöhäistä matoa

 

Torstain aamuhämärissä Valajaisen takamaastoihin puolukkaan.

Vanhan liiton mies

 

Uusi Rovaniemi 1.9.2025

Onhan juttu varmasti kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa miestosikoille enkä siihen sen enempää puutu, mutta omasta puolestani voisin sen verran naputella, että onneksi olen Vanhan liiton miehiä, joka on kokenut nassikkana ulkovessan, josta näen vieläkin painajaisia joskus, lankapuhelimen, kansakoulun ja mustavalkoisen television. Ei nettiä eikä somea, näin Virenin juoksut televisiosta, Vasalan ja Väätäisen.

Kehitän itseäni, jos yleensä mitään kehitystä tässä iässä enää tapahtuu, ainoastaan itseäni varten. Juoksisin luultavasti kirjoittajan mainitsemaa performatiivista miestä kiljuen...ei, liian feminiininen ilmaisu vaan karjuen karkuun ja ehkä jutun kirjoittajaakin...

...mutta kyllähän se näin on, että aika on mennyt aikaa sitten meikäläisen ja meikäläisten, jos hengenheimolaisia on, ohi. Enää ei viitsi eikä edes huomaa hätkähtää aikana kaikesta, mutta kun itse on aina paljon nojannut kirjalliseen ilmaisuun, hyvä teksti saa aina reagoimaan ja herättää ajatuksia.

Ehkä minäkin vielä ehdin kirjoittaa bestsellerin. Tämän hetken kärkihanke tai -toive on, että pystyisi ajamaan polkupyörällä vielä 75-vuotiaana. Näin tosin markkinoilla erästä väärtiä, yli kahdeksankymmentä, joka kertoi, että pystyy ajamaan vielä pyörällä.

Joten toivoa kai on, jos on elämää.

Metsän sunnuntai

 

Kuulostelu- ja hiippailureissu. Möökäisin pari kertaa hirveä. Pohjoisessa kuulema yksi kaadettu oli jo aloittanut rykimähommat, kelonut sarvet, vatsalaukku tyhjä ja haissut kuselle. Hautovan lämmin keli; Ounaskosken koulun mittari näytti iltapäivällä 23 astetta. Muuten hiljainen päivä. Luonnonpalvelusta ja luontotietoisuutta.

Sunnuntaiaamun sumuinen luonnonpalvelus ....järvellä.

 

Evästä!

 

Eilen kävin hakemassa Suurmarkkinoilta säkillisen Meriläisen ruisleipää eväsleiväksi. Hyvä ruisleipä. Vaasan ruispaloihin olen kyllästynyt ja Fazerin Puikula ruisleipäkin alkaa pehmeydessään menettää suosikkiasemaansa. Meriläistä ei vain tahdo saada esim. Köyhien kaupasta. Eikä monesta muustakaan....Prismassa en juuri asioi; liian kaukana liikennevalomuurien takana.

Markkinoilla muikkuateria. Kaverilla on monet ritilät, pinnat ja tasot eikä annos silti ollut kunnolla lämmin. Muikut oli hyviä. Ei tuo silti paskempi ollut. Hepulit ruokailuvehkeet hajosivat kättelyssä. Väkeä oli kuin pipoa eilen ja varmasti tänäänkin.

Hiljainen päivä

 

Tänäänpä ei ihmeitä, tosin pirullinen hammassärky vaivannut tällä viikolla. Illalla söin illalla kourallisen Panadolia ja Buranaa ( turha mainita, että niitä ei saa ottaa päällekkäin ) , ei juuri ollut apua. Sain onneksi nukuttua. Aamulla soitin Rovaniemen kaupungin särkypäivystykseen ja pääsin tunnissa kivuttomasti Piekkarille. Kaipa se oikea reikä tuli korjattua vaikka hampilääkäri oli epäileväinen. Katsotaan miten toimii...koputteli ja naputteli ja otti röntgenkuvan. Paikka taisi olla lähtenyt. Mehiläisen Jussi Koponen kai oli jo repinyt irti teemalla lisätään proteesiin, kulut yht. 1000 euroa. Taisin nyt päästä huomattavasti halvemmalla.

Käynyt pari päivänä Suurmarkkinoilla, väkeä on ollut kuin pipoa. Eilen hain Meriläisen ruisleipää kympillä kolme pussia. Kirjapiste on kiinnostava, mutta ei siinä oikein ollut mieleisiä kirjoja.

Onpa leppeät kelit. Ei kiinnostaisi kyllä pätkääkään vetää hirvenlihoja jängällä kahdenkymmenen asteen lämmössä hirvikärpäsparven keskellä. Hirvijahti alkaa pikkaisen liian aikaisin. Kiimatauko siinä on joskus 20. päivä alkaen ja kestää lokakuun neljänteen. Cafe Housessa kahvit, päivän kymmenennet kai...ja kotosalla pannu lisää...