SenLin Yu: Alchemised - Piinattu ( WSOY, 2026 )

Muistonsa menettänyt nainen. Sodan ja pimeyden voimien repimä maailma. Mies, jonka tavoite on paljastaa naisen salaisuudet. Tämän tarinan luettuasi et ole ennallasi.

Pitkä, hirvittävä sota on ohi, ja Paladiassa pitävät valtaa eläviä kuolleita hallitsevat nekromantit. Helena Marino, nuori alkemisti ja parantaja, herää uuteen, julmaan todellisuuteen – hän on menettänyt ystävänsä, liittolaisensa ja kykynsä, ja hänen muistonsa sodan päättymistä edeltäviltä kuukausilta ovat pyyhkiytyneet pois. Vai onko ne kätketty tarkoituksella? Onko Helena uhka uudelle maailmanjärjestykselle?

Sitä pannaan selvittämään kylmä, häikäilemätön ylivouti, ja hänen synkässä kartanossaan Helena joutuu taistelemaan suojellakseen menneisyyttään ja säilyttääkseen minuutensa viimeiset rippeet. Mutta myös hänen vangitsijallaan on syvälle haudatut salaisuutensa – ja ne Helenan on saatava selville, vaikka totuuden hinta on hirveä.

Yhdysvaltalainen SenLinYu ( 36 v ) on opiskellut taide- ja kulttuurialaa. Hän aloitti kirjoittamisen lapsensa päiväuniaikoina puhelimensa muistiinpanoihin. Hänen verkossa ilmestyneitä teoksiaan on ladattu yli 20 miljoonaa kertaa ja käännetty 23 kielelle. Kirjailija asuu Portlandissa perheineen. Alchemised on hänen esikoisromaaninsa. Kirjan elokuvaoikeudet on myyty seitsennumeroisella summalla, jota pidetään kaikkien aikojen suurimpana esikoisteoksesta maksettuna palkkiona. Kirjan esittelytekstiä.

JV: Onhan se jo nähty kautta historian, mitä sota tekee ihmisille, yhteiskunnalle ja kaikelle elolliselle. Piinattu on aika järkyttävä lukukokemus. Sitä ei mitenkään voi suositella herkkähermoisille. Piinattu kuvaa sotaa, mielen manipulaatiota, vankeutta, kidutusta, traumoja; se on osin myös goottilainen kauhukertomus, fantasiakirja, ajasta, jota ei ole ollut, mutta joka on tunnistettavissa yhä monissa käynnissä olevissa sodissa ja yhteiskunnissa. Itsetuhoisia ajatuksia, joukkomurhia, lääketieteen varjolla tapahtuvaa kidutusta, uskonnollisesta hyväksikäytöstä ja massojen hallinnasta. Päähenkilöillä on yliluonnollisia kykyjä, he pystyvät kajeellaan parsimaan silpoutuneen ihmisen kuntoon, takaisin rintamalle lähetettäväksi , luotaamaan tämän muistia ja ajatuksia; heillä on erilaisia kykyjä, mm. muokata metallia ja käyttää tulta sodassa hyväkseen. Minut kirja koukutti ensimmäisestä sivusta lähtien, yli 1 000 sivun tiiliskivi. Helena on parantaja ja Kaine tappaja ja vakooja ja heidän välillään syntyy tuskallinen romanssi; osin muiden pakottama, pääosin omien halujen vietävänä. Aika paljon kirjassa on sitä kuuluisaa romanssia, mutta se ei ole siirappia vaan tuskallisimmasta päästä. Varmasti kirjasta keskustellaan paljon ja kaikki eivät tietenkään pidä siitä. No, minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään nähdä Piinattu tv-sarjana. Piinatussa vilahtelevat sanat nekromantia, nekromantia tarkoittaa kuolleiden henkien tai ruumiiden manaamista, tulevaisuuden ennustamista vainajien avulla ja kommunikointia tuonpuoleisen kanssa. ja vivimantia (engl. vivimancy) on elämänvoimaan, parantamiseen ja elävän kudoksen muokkaamiseen keskittyvä taikajärjestelmä. Kysymyshän on siis fantasiakirjasta, mutta mitään Harry Potteria SenLinYun Piinattu ei ole, kaikkea muuta.

Goodreadsiin 5/5

 

Sadekelin mustikat

 

Sieltä se sade tulee ja ukkonen kumisee

Aamupäivällä oli komeaa ja lämmintä

Päiväkaffit. Kursunkijärven itäpään kautta Kulmunkilammen maastoihin Kulmunkivaaran yli. Kulkiessa kertyi mustikkaa. Sade kasteli vasta Ojanperällä poistullessa. Ihan hyvä reissu. Pieni koppelonpoikuus lähti. Mustikkaa oli kiitettävästi. Ehdin juuri poimia ennen sadekuuroja. Lauantaina ja sunnuntaina tuli Valajaisen lenkki tehtyä.

Poistullessa satoi kaatamalla

Aamukaffit

Pikkuhiljaa kulkiessa kertyy

Kesää on vielä jäljellä....onkohan...

 

Eilen ja tänään Valajaskoski 34 km/p.

Erilaisia lampia ja yksi järvi

 

Sadetta repii Kulmunkilammen takana

Yksi pieni lammenpotero jäi vaivaamaan viime reissulla ja piti tänään käydä tiedustelemassa ensi kesää varten. Hakkuuraiskion keskellä. Hyviä hillamaita siinä matkalla, jos sato onnistuu joskus. Märkää. Aamupäivällä oli hyviä hetkiä ja ilma lämmin. Poistullessa kävin vielä Kulmunkilammella keittelemässä toiset kahvit ja siihen kiskoi sateen sitten. Repussa oli jonkinlainen kahden euron sadeviitta, alapa tällä selällä sitä sovittelemaan rinkkaselkään. Todennäköisesti molemmat kädet olivat ulkona pääaukosta, mutta suojasihan tuo jonkin verran. Kulmunkivaarasta kaupunkiin satoi koko matkan, väliin kaatamalla. Eipä juuri haitannut, kun oli lämmin keli, tosin veden täyttämien tieurien kanssa piti olla tarkkana. Nythän tuo paistaa taas...Viiden jälkeen liikkeelle, pyörällä jotain 32 km ja kävelyä lampien pinnoissa vaivaiset nelisen kilometriä ehkä. Saa siinäkin raataa märässä rääseikössä repun kanssa. Melkein koko ajan piti olla suunta selvillä, muuten pyörähtää heti ennenkuin maastot tulevat tutuiksi. Sateen yliherra varmasti kiroili, että tuota ei saa sateellakaan pysymään pois metsästä. Onpahan tuo uusi tienoo tiedusteltu ensi vuotta varten ja eräilyä yleensä.

Kaatosade Kursunkijärven itäpäässä

Hillojen perässä

Ranuantietä .......rakan viitalle ja siitä .........vaaran suuntaan. Kolusin pois Kulmunkivaaran, Kursunkijärven itäpään ja Virikkolammen tien kautta. Justiinsa soppelisti kotiuduin sateen alta pois. Yksi hyvä laikku löytyi, jossa sai poimiakin jonkin aikaa. Ei oikein kuulu syyskuun kelit hillastukseen. Pari " vauvakarvaista " hirvenvasaa vilahti rääseikössä. Hyviä uusia paikkoja ensi vuodelle. Ei tullut pahemmin kuvailtua. Suunnistaa piti oikeastaan korvessa koko ajan, ettei tule turhaa kävelyä. Pyörällä n. 30 km ja kävelyä nelisen kilometriä.

 

Lapinlahden Linnut - Juoppous

 

Hillatiedustelua

 

No, " pakkohan " soli lähteä tyhjiä jänkiä kävelemään asenteella - pakko saaha hilla. Tyhjää täynnä. Retkeilyä ja kuntoilua; pyörällä 24 km ja kävelyä 7 - 8 km. Tuuleskeli soppelisti.

Farssi

 Farssi

Mulla oli tässä taannoin aika Laphaan urologisiin tutkimuksiin. Luin huonosti saatekirjeen. Vain aika oli mielessä. Olin käsityksessä, että mitataan vain suihkun voimakkuus. Sinne pitää kuulema mennä rakko täynnä, mikä tässä iässä alkaa olla täysi mahdottomuus. Elimistö ei toimi enää kenenkään mielen ja aikataulujen mukaisesti. Onneksi kuitenkin vielä tahdonalaisesti. Elimistön, lähinnä vatsan kapina aina, kun on lääkäri ( tutkimus ) tai hammaslääkäri.

Menin urologiselle osastolle, eikä minulla mitään hätää ollut. Ystävällinen hoitsu sanoi vain, että mene odotustilaan juomaan vettä ja täyttele samalla kysymyskaavake, joka sinun olisi pitänyt tuoda mukanasi. Kuroin sitä vettä sitten automaatista, minkä ennätin eikä minkäänlaista hätää ollut...kunnes jonkin ajan kuluttua...

Menin suppilon eteen, saa asioida rauhassa, mutta nyt alkoi kouristamaan eikä hommasta tullut mitään. Sanoin hoitsulle, että minulla tulee paskat housuun samalla, jos pissaan ( sairaanhoitajien kieltä ) . Hoitsu hymyili vain. - Mene käymään yleisessä vessassa ja tyhjennä itsesi. Katsotaan sitten...

Kävin tarpeilla ja toimenpidehuoneeseen. Hoitsu mittasi vain jäännöksen ultralla, se pissa. - Selvä. Mene sinne odottelemaan...

- MItä minä nyt odotan?

- Lääkäriä. Sinulle tehdään kystoskopia...

- Ai jaa...

Se oli kyllä lukenut saatekirjeessä.

Kystoskopia on siis eturauhasen tähystys etupuolelta. Ihan asiallinen urologi oli. Minuthan on kerran höylätty. Ja toinen kiva hoitaja.

Siinä piti tepastella toimenpidetakki päällä.

- Sitäkö ei saatu suihkua mitattua? urologi kysyi hoitajalta.

- Ei. Tuli kakkoshätä.

Istuin pokkana laverilla. No, hivenen ahtaumaa löytyi entisen höyläyksen jäljiltä. Arpeumaa. Urologi määräsi lääkkeen helpottamaan ahtaumaa. Duodart taisi olla...Epäili sen purevuutta arpeumiin. Sovittiin puolen vuoden päähän kontrolli ja mahdollinen uusi höyläys.

Oli vielä Omakantaan kirjoittanut, että suihkua ei mitattu, kun asiakkaalla kakkoshätä tuli. Toisaalta terveyskeskuksessa ja Laphassa on helppo asioida. Hoitajat ja lääkärit eivät turhista hätkähdä. Luultavasti nähneet jo kaiken. Ehkä jäin kuitenkin mieleen.

Maastossa

Puoli viiden jälkeen aamulla liikkeelle. Hiljaa hivuttamalla jonkin verran hillaa. Parit kahvit. Iltapäivän kahveilla alkoi rasitukset jo tuntumaan. Jos viime vuosi oli olematon hillan osalta, ei tämäkään vuosi paljoa jää jälkeen. Lähimaastossa; pyörällä 13 - 14 km, kävelyä viitisen kilometriä.

 

Hillastusta

 

Viitisen tuntia eilen liikettä Konttikairassa; jänkää ja jängän laitaa kilometrikaupalla, korpihillapaikat vielä raakoja. Jonkin verran löytyi. Väärti haki kumisaappaat kaupungista. Tuulinen keli, ei hyttysiä eikä paarmoja. Ihan riittävä hillareissu ja paljon turinaa....vielä pitää kulkea...

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.

‭‭Jesaja‬ ‭46‬:‭4‬ ‭FB38‬‬

Kaakkuri

 

Utelias kaakkuri metsälammella.

Hillatiedustelua

Perä, jossa kävin, antaa hillaa vain hyvänä/erityisen hyvänä hillavuotena. Tyhjää täynnä jängät ja jänkien reunat. Meni retkeilyn ja kuntoilun puolelle. Yleensä hillastuksessa tulee aina mukaan harteille tuo epämukava suorittamisen taakka - pakko saaha hilla. Eräilyssä ja valokuvausreissuilla tällaista painetta ei ole. Ei ole sellaista sisäistä paloakaan enää marjastukseen, tosin ei ole koskaan ollut, mutta onhan hillassa toki kiva kulkea, vaikka niitä ei olisikaan. Pyörällä 18 km ja heavy kävelyä 10 km. Ei huono. Ihan helteinen ei kelikään ollut, auttoi, kun lähti neljän jälkeen liikkeelle. Prkl niitäkin, jotka kehuivat lohenpääkeittoa ravitsevaksi herkuksi joka asiaa koskevassa kommentoinnissa, kun marjafirmojen ihmiskauppa ja muut rikokset alkoivat tulla ilmi. Pitäisi polkea jänkään heidät...syvälle...

 

Helle!

Eilen ja tänään ( +25 ) Valajainen.