Kurjet

Päivystelin kahvipaikalta läheistä aapaa ja kurkipari tuli ohitse matalalla aivan pään yläpuolelta. Jäivät tuumailemaan hieman kauemmaksi ja kun totesivat, että kaikki on rauhallista, alkoi sukimisoperaatio. Näkivät kyllä minut. Yleensä kurki on suhteellisen varovainen lintu. Kun putsaus oli ohitse, asteltiin arvokkaasti sammakkojahtiin metsän peittoon aurausojien penkoille.

Kurkien täytyy olla ranskalaisia alunperin. Nekin syövät sammakkoja.

 

Se kesäkuusta...

 

Kesäkuun viimeisin päivän pullavakahvit. Yksi menee metsässä, loput neljä tietokoneen äärellä, kun pääsee kotio. Nimeni on Pullava, Juhani Pullava. Pullavana paarustaa kohta hillajängällä.

Se kesäkuusta. Sääskien ja mäkärien syöttinä. Valajaskosken lenkki 35 km pyörä ja kuusi seitsemän kilometriä takamaastoja koluamassa ja tutkimassa hillapaikkoja. Mönkijäpellet aloittavat taas hillapäivystyksen, joka jänkä on ajettu edeltä. Ei mikään valtavan lämmin, tuulinen keli. Jostain syystä viehättynyt näihin maihin. Ei heti tule ketään vastaan eikä mökki- tai " chalet "-tietä revitty metsään...

Aikoinaan nämä paikat olleet melkoisia korpia.

Mönkijäpellet päivystää jo hilloja

Yksittäistapaus

 

Temutusta

 

Temutin Temulta joitain pilipalivehkeitä kokeeksi. Tulot ovat niin kovat, että ei tiedä, mihin rahaa syytää. Reppu rakoilee jo, kestikö kymmenkunta reissua ehkä. Luulisi vietkongista seuraavan osaavan reppuja tehdä. Vielähän tuolla käy, kun paikkailee. Eipä tuo juuri ressaa. Jos hajoaa, voisi tilata uuden tilalle ja käyttää ehkä hieman kevyemmin vieläkin... Kevensin täksi vuodeksi hieman varusteita, eikä periaatteessa ole mitään järkeä ostella Intersportista ja Partioaitasta kalliita puseroita, paitoja ja reppuja rääseikköihin. Hillasuolle kelpaa mikä tahansa euron t-paita. Ostin kokeeksi myös nuo maastohousut. Eka kerran jalassa. Hieman naftit, ensimmäinen oja kun tulee, pääsee poronvasalle esittelemään rupeliliikkeitä. Nuo Nokian kesäkusiluistimet ovat kestäneet yllättävän hyvin. Taitaa olla jo kolmas kesä menossa ilman vuotoja. Eräily on sellaista jauhamista, varusteet kuluvat vääjäämättä hankalissa maastoissa ja rääseiköissä, kun kuljet siellä jatkuvasti ja säännöllisesti. Hiki syö ne.

Kuulumisia

Alkuperäinen teksti laadittu 19.6.2025

 Naapuritalon naiset laittoivat tuohon uudistetulle pihalleen tuoleja, pöydän ja neljä kukka-asetelmaa isohkoissa ruukuissa pari päivää sitten. Aattelin katsellessani ikkunasta, että noinkohan....no joo, nyt aamusella kauniita kukkaruukkuja on vain kolme. Todennäköisesti ohikulkija vienyt mukanaan. Olisi kannattanut laittaa isot multalaatikot, joita ei pysty kantamaan. Varmasti tuolit ja pöytäkin pikkuhiljaa katoavat. ( Nyt siitä on viety pari tuolia lisää tätä päivittäessä 29.6...)

Ehkä se iso puutarhakeinukin olisi ollut parempi. Hienostella pitää kuitenkin...

Tässä Lainaanrannassakin pyörii kaikenlaista väkeä. Tässä talossa asui, kun muutin vuokralla jokin huumeveikko. Rassaisi varastamiaan pyöriä aina pyörähuoneessa ja varmasti asunnossakin. Sai lähdöt sittemmin ja pyörähuone siistiytyi. Alakerran vuokralla asuvalle kengurulle piti hommata isännöitsijän puhuttelu, mutta kantapää edellä yhä tilanteisiin. Tiedä sitten, onko isännöitsijäkään puhuttuanut...Elämän ääniin ei kuulu mielenosoittaminen pomppimalla. Yksikin mätämuna yleensä pilaa koko portaan tai koko talon. Vähän arpomiseksi meni asuminen ja nukkuminen kengurun muutettua alleni. Aiemmin siinä asui värillinen nainen, eikä asunnosta kuulunut hiiskahdustakaan. Alussa olikin niin, että ylin kerros oli taivas. Ja vielä, että omistusosake voisi olla rauhallinen. Muualla Suomessa asuvat osakkeenomistajat ottavat vuokralaisen Tori piste fin kautta tätä juuri näkemättä ja kuulematta...No, kyllä tässä asuu; uniapneamaski päähän ja korvakuullokkeet, joista ukkosenkumua, niin saa yöt nukuttua.

Pitäisi seitsemän tuntia saada nukuttua täysiin pisteisiin, mutta ei kukko käskien nuku. Maskista olen saanut kai kerran täydet pisteet. Ei sitä saa ikinä yöksi samanlailla. Pitäisi nukkua liikkumatta kuin muumio haudassaan. Nukuin yleensä kuin hyrrä ja huonosti. Aikaiset herätykset harrastuksiin. Katkokset ovat kuitenkin jääneet pois lähes kokonaan. Painonpudotuskin voisi olla yksi avain...mutta ne Coffee Housen croissantit ja Picnicin juustopatongit...

Ps. Aika hyvin näyttää nuo huhti- toukokuussa ennastamani säät pitävän paikkansa. Juhannuksena koleaa 11- 13, ehkä +15, eikä lämmöstä tietoakaan. Sään aiheuttamiin traumaperäisiin stressihäirilöihin ja ikäviin Facebook- ja blogipäivityksiin suosittelen Sertraliinia.

000

Säälittäviä ihmisiä

 Luku- ja kirjoitustaidottomat, alkukantaiset ja älyllisesti vajaamieliset metsäsuomalaiset elävät yhä maakuopissaan ikiaikaisen liuskaotsaisen petovihaajan ikuista elämää.

IS - Rikosepäily: Linnunpoikaset ammuttiin pesäänsä

t

Kesän kauneus

Suosikkiperhoseni suruvaippa

Keltavästäräkki

 

Hillatiedustelua

 

Vastaantulija

Aamusella Povarivaaraan edellisen reissun merkeissä, samalla hillatiedustelua. Osin oli kukallakin vielä. Kursunkijärven itäpäähän ja siitä kävelyä. Pyörä noin 21 km ja kävely 11 km. Sääskeä ja polttiaista riitti. Kyllä kai ne kuppasi kohtuullisesti myrkyistä huolimatta. Eihän metsään kannata mennä, jos alkaa hyttysistä itkemään. Sadepäivien jälkeen tuntuipa taas hyvälle.

Ei puutu kuin hirvi aamusumusta

Kursunkijärven itäpää

Edellisen reissun kahvipaikka; uusintakäynnillä nimetään aina vakipaikaksi. Hieman muutteempia maastoja välillä...

Hautapäänkurusta Povarivaaran yli

 

Yksinäinen joutsen jängällä; tiiviisti piti yhtä ilmasuuntaa silmällä...Kai siellä oli poikanen tai poikasia, kaveria ei näkynyt.

Polkaisin aikaisin aamulla noin kymmenen kilometrin päähän Ranuantielle ja siitä Hautapäänkurun pohjalle. Melkoinen korkeusero olikin. Pohjalta kolusin rinnettä Povarivaaraa kohti ja sen yli eteläpuolen jängän päähän kahville. Kylmähkö päivä oli. Tuulipuserolla näyttää tarkenevan tämän kesän. Poistullessa paikoin järkyttävä vastatuuli. Hautapäänkuru on kaiketi jonkinlainen luonnonsuojelualue, ainakin kartan mukaan. Kalliokiipeily ei ilmeisesti ole alueella kielletty. Pari melkoista seinämää. No, eipä se kiipeily minulta pois ole...ketun pesäkolotkin olivat vanhentuneet, muutama hirven jätös, mutta eipä ihmeitä. Hyvää kuntoilua. Enhän yleensä mene metsään asumaan vaan kääntöpaikassa vain tankkausta ja takaisin päin. Jonkun aikaa viihdyin nyt tulilla. Pirulliset maastot Povarivaaran pohjoisrinteessä, joka askeleella mahdollisuus taittaa nilkka tai jalka, rinne täynnä koloa ja hakkuurisua. Ihmisen kulkemiset alkavat näkyä täälläkin ja kun noita rinteitä hakataan, skitsoillaan suojavyöhykkeiden kanssa.

Kotia kohti. Taustalla Povarivaara ja välissä Hautapääkuru. Saa mennä yrittämään...

Juhannuspullava

Kurun pohjalta nousua

Povarivaaran muinaisia merenrantoja. Ehkä Rovaniemen kaupunki kiittää ja hommaa kaivoksen tännekin.

Hautapäänkurun pohjalla. Syvään on luonto uurtanut puroa. Nyt pääsi hyppäämällä ylitse...

Joutsenperhe

 

Joutsenperhe Kurijärvellä. Kaksi poikasta näyttää selviytyneen kesän kylmyydestä.

Poroemä ja poronvasa

 

- Äittän kanssa on turvallista olla. Missä sinun äiti on?

- Kaupungissa.

- Miksei se ole täällä?

- Ei se jaksa enää. Äiti on vanha jo.

- Olis kiva rupatella enemmänkin, mutta mun äittä haluaa painaa menemään. Se opettaa mua metsän tavoille. Juosta pitää jaksaa ja olla valppaana. Hei hei...

-Hei hei.