Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri ( Minerva, 2014 )

Luettu Heli-Maija Heikkisen esikoisteos Viestikyyhkyupseeri ( Minerva, 2014 ) . Sekava. Kappaleet olisi voinut laittaa kronologiseen järjestykseen. Tarina tuskin olisi siitä kärsinyt. Mielenkiintoinen aihe hukattu ja herkät kyyhkyset jäävät sivuhenkilöiksi tarinassa, jossa on turvauduttu suomalaisen nykykirjallisuuden ns. varmoihin tärppeihin niitä tässä erikseen mainitsematta. Kirjoittaa Heli-Maija Heikkinen kyllä osaa, ei siinä mitään, dialogi on uskottavaa, mutta tämäkin tarina viestikyyhkyistä huolimatta, on kerrottu jo tuhanteen kertaan. Viestikyyhkyistä löytyy googlettamalla esim. war pigeon, paljonkin tavaraa ja monissa maissa viestikyyhkynen on ollut arvostettu ja kunnioitettu, jopa palkittu, sotakoiraan verrattavissa oleva toimija. Saksalaisilla oli jopa tarkka-ampujia sotien aikana Ranskan rannikolla estämässä mm. vastarintaliikkeen viestikyyhkyliikennettä Englantiin. Nämä kaikki tarinat kirjassa työnnetään sivuun. Hyvänä pointtina tulee kuitenkin Suomen armeijan nuiva suhtautuminen viestikyyhkyihin ja päätös niiden lopullisesta kohtalosta. 

Ei millään pahalla, mutta yleensä naiskirjailijan tarjoama kuva sodasta, talvi- ja jatkosodasta, on kliseinen stereotypia. Usein myös täynnä asiavirheitä, koska taustyö on tehty kömpelösti ja haluttomasti. Mies on heikko, vanki, karkulainen, seksuaalisesti kyvytön, homoseksuaali,  jne... Naapurin virallisen historiankirjoituksen mukaan Neuvostoliiton tappiot kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina Suomea vastaan kahdessa sodassa lähentelevät 1,5 miljoonaa miestä. Tosin Hrutsev muistelmissaan kertoi, että pelkästään talvisodassa Neuvostoliitto menetti Suomea vastaan miljoona miestä. Luvut osoittavat, että joku on heitä siellä tappanutkin eikä heikkouteen ole ollut aikaa. En puhu nyt mistään sankareista enkä "sankariteoista" . Tämä viimeinen kappale ei periaatteessa liity mitenkään Heikkisen sinänsä ihan luettavaan kirjaan. Juolahti vain lukiessa mieleen...

HS - Arvio