sunnuntai 7. syyskuuta 2025

Metsän sunnuntai

 


Kuulostelu- ja hiippailureissu. Möökäisin pari kertaa hirveä. Pohjoisessa kuulema yksi kaadettu oli jo aloittanut rykimähommat, kelonut sarvet, vatsalaukku tyhjä ja haissut kuselle. Hautovan lämmin keli; Ounaskosken koulun mittari näytti iltapäivällä 23 astetta. Muuten hiljainen päivä. Luonnonpalvelusta ja luontotietoisuutta.





Sunnuntaiaamun sumuinen luonnonpalvelus ....järvellä.

 





Evästä!

 

Eilen kävin hakemassa Suurmarkkinoilta säkillisen Meriläisen ruisleipää eväsleiväksi. Hyvä ruisleipä. Vaasan ruispaloihin olen kyllästynyt ja Fazerin Puikula ruisleipäkin alkaa pehmeydessään menettää suosikkiasemaansa. Meriläistä ei vain tahdo saada esim. Köyhien kaupasta. Eikä monesta muustakaan....Prismassa en juuri asioi; liian kaukana liikennevalomuurien takana.
Markkinoilla muikkuateria. Kaverilla on monet ritilät, pinnat ja tasot eikä annos silti ollut kunnolla lämmin. Muikut oli hyviä. Ei tuo silti paskempi ollut. Hepulit ruokailuvehkeet hajosivat kättelyssä. Väkeä oli kuin pipoa eilen ja varmasti tänäänkin.



perjantai 5. syyskuuta 2025

Hiljainen päivä

 


Tänäänpä ei ihmeitä, tosin pirullinen hammassärky vaivannut tällä viikolla. Illalla söin illalla kourallisen Panadolia ja Buranaa ( turha mainita, että niitä ei saa ottaa päällekkäin ) , ei juuri ollut apua. Sain onneksi nukuttua. Aamulla soitin Rovaniemen kaupungin särkypäivystykseen ja pääsin tunnissa kivuttomasti Piekkarille. Kaipa se oikea reikä tuli korjattua vaikka hampilääkäri oli epäileväinen. Katsotaan miten toimii...koputteli ja naputteli ja otti röntgenkuvan. Paikka taisi olla lähtenyt. Mehiläisen Jussi Koponen kai oli jo repinyt irti teemalla lisätään proteesiin, kulut yht. 1000 euroa. Taisin nyt päästä huomattavasti halvemmalla.
Käynyt pari päivänä Suurmarkkinoilla, väkeä on ollut kuin pipoa. Eilen hain Meriläisen ruisleipää kympillä kolme pussia. Kirjapiste on kiinnostava, mutta ei siinä oikein ollut mieleisiä kirjoja.
Onpa leppeät kelit. Ei kiinnostaisi kyllä pätkääkään vetää hirvenlihoja jängällä kahdenkymmenen asteen lämmössä hirvikärpäsparven keskellä. Hirvijahti alkaa pikkaisen liian aikaisin. Kiimatauko siinä on joskus 20. päivä alkaen ja kestää lokakuun neljänteen. Cafe Housessa kahvit, päivän kymmenennet kai...ja kotosalla pannu lisää...




 

Ihmiset, joilta puuttuu empatiakyky

 

Ihmiset, joilta puuttuu empatiakyky



rrr

The Favourite ( Yorgos Lanthimos, 2018 )


 Aika lailla mestariteos; miespuoliset kriitikot ja Hollywoodin mielensäpahoittajien etikettiä noudattavat ohjaajat varmasti karsastavat elokuvaa, mutta harvoin näkee näyttelijäkolmikkoa näin hyvässä vitreessä.

Olivia Colman, Rachel Weisz ja Emma Stone ovat lyömättömässä vedossa, varmasti osin kuvia kumartelemattoman kreikkalaisen ohjaajan Yorgos Lanthimosin ansiota. Naiskolmikon tunteiden taistelussa kaikki keinot ovat sallittuja ja dialogi sen mukaista. Tällaisia elokuvia toivoisin näkevänsä enemmän, ei valmiiksi katettua ennalta-arvattavissa olevaa pöytää, missä mikään ei yllätä. Parasta elokuvassa on, että se ei mitenkään toitota feminismiä vaikka naisista kertova elokuva onkin.
Naisten heitot toisilleen ovat kuin puukon pistoja. Tosi on, että naisen kieli tekee miehestä eunukin.
Yorgos Lanthimosin ohjaama historiallinen draamakomedia sijoittuu 1700-luvun alkuun. Englannin kuningatar Anne on hauras sekä oikukas, ja maata johtaa oikeasti kuningattaren ystävätär Lady Sarah. Hoviin tulee uusi palvelijatar Abigail, joka lähentyy kuningattaren kanssa. Sarahin ja Abigailin välille syntyy kilpailu kuningattaren huomiosta.
The Favourite ( Yorgos Lanthimos, 2018 ) 5/5
Areenassa

keskiviikko 3. syyskuuta 2025

Mäntyvaarassa


Mäntyvaara
Illinaltaan eteläpuolella. Useasti katsellut pyöräillessä, että tuolla pitäisi käydä. Alkukesästä olin laakson toisella puolen kahvilla, josta näki tähän jyrkänteelle. Hienot on maisemat. Varmasti hieman piilossa rovaniemeläisiltä. Ei tule tie viereen. Ainakaan vielä. Tulin tähän Konttirakasta partiomajan ohi. Aika lämmin oli rinnettä noustessa. Tässä jyrkänteellä oli vanhoja tulipaikkoja. Käsittääkseni suojelualue on uusi ja tulenteko täällä kielletty. Oli jo aikakin nämä maat suojella.





Illinaltaan itäpää alla


Olin tuolla ylemmän aukon oikeassa reunassa itsestä katsoen alkukesästä kahvilla ja alkoi tämä paikka vetämään. Tuossa välissä on melkoinen korpi ja korpioja. Taustalla Kemijoki. Moni ei tiedäkään, että noin kymmenen viidentoista kilometrin päässä keskustasta Rovaniemellä on hyviä korpimaita ja vaaramaisemia. Se on vain kun autolla tai moottorikelkalla pitää päästä viereen. Tänne voi jokainen seitsenkymppinen tulla kokeileen pyörällä ja jalan.
 

Jänkä

 


Päivän päätehtävä oli käydä tässä jängällä kuvailemassa Konttirakan alla. Hieman eri maisemat kuin Mäntyvaarassa. Harmi, kun aurinko ei juuri tuossa loimunnut kunnolla. Olen jänkien ystävä, mitä laajempi, sen ihastuneempi olen. Ja jänkien reunoja on myös mukana koluta. Tilaa, hiljaisuutta ja avaruutta. Tympäisee ajatella kelkkakautta ja sitä, että joka paikka on täynnä jälkiä. Lumen tulon jälkeen alkaa kevään odotus. Oli tähänkin vain kävely...
Päivän kilometrien keräämisen saldo oli 26 km pyörä ja 11 km kävely.



Konttirakassa

 


Mustikoita syötiin, ei poimittu


Kiersin Mäntylammen reitillä Mäntyvaaraan Konttirakasta

Konttirakka
Eilen Valajaskosken lenkki ja tänään Tavivaaran kautta Konttirakkaan. Minulle sellainen pyhäinen paikka jostain syystä. Ehkä sekin vaikuttaa, että Mäntylammen rannalla on seurakunnan partiomaja. Hiljaista oli. Ei ole juuri elämää suomalaisessa metsässä. Afrikassa joka oksalla on apina tai papukaija ja leijona vaanii savannilla. Täällä yksi tylsistynyt poro katsoo happamasti rauhanhäiritsijää. Tulihan tässä lenkkiä. Päivän tehtävä oli käydä kuvailemassa yhdellä suosikkijängistä ja ajattelin päiväsellä jo kävellä pyörälle, mutta kiersin Mäntylammen ja kävelin Mäntyvaaran jyrkänteille. Olipas vain paikka ja hienot näkymät. Nykyisin seurakunnan luonnonsuojelualuetta. Konttirakassa tulet voi tehdä. Mäntyvaaran rinteillä oli upeaa,vanhaa metsää.



Aamupala

Joku fetajuustomäski, ei paskempi, meni alas litran kahvin kera...



sunnuntai 31. elokuuta 2025

Sielunmaisema




Joutsenia lammilla; Povarilammella oli pariskunta ja Kulmunkilammella yksinäinen joutsen, joka ei juuri minusta piitannut. Kaunista. Itseäni ei kiinnosta kakan vertaa, jos joitain kyllästyttää joutsenkuvat ja yleensä joutsen. Vain luonnon rauhassa yksin kävellessä ilman suoritteita ja tavoitteita syntyy metsä- ja luontotietoisuus. On sääli, että ihminen kohtelee luontoa kuin kaatopaikkaa.





 

Kulmunkivaaran yli




Tänään sunnuntaina pyörällä Ranuantietä ja Kulmunvaaran yli kävellen. Vaaran rinteellä aamukahvit. Kulmunkinvaaran länsipuolen kivirakasta mukavat näkymät. Lämmin päivä oli. Päiväkahvit ja puurot lähellä Ruokojärveä. Huomennahan hirvimiehet ryntäävät metsiin ja omivat ne. Niille piti sorvata oma lakikin metsästyksen häirinnästä. Saa nähdä, kuinka kauan menee ennen kuin ensimmäinen vahinko tapahtuu. Tympäisee joskus suunnattomasti luontorauhan katoaminen. Metsäautotiet ovat yksi vitsaus ja kelkkailukausi.


Jänö tarkkailee