Aika rientää

 

Lähtö " myöhästyi " pari tuntia, kun piti aamuseitsemään odotella sateen loppumista. Kyllä pitkillä reissuilla sellainen 7 - 9 tuntia alkaa olla maksimi, varsinkin jos pyörällä menee lähtöpaikkaan tunti ja tunti sitten takaisin. Valajaskosken takamaastoissa; mukava rauhallinen soppi, saa sopivasti kävellä ja olla rauhassa. Vaikea mennä hakkuuraiskioiden ja kivirakkojen halki perille. Se vain, ettei oikein ole vesiä eikä lampia, joiden tienoilla tapahtumat yleensä ovat. Pitää hieman uusia paikkoja katsella. Kuntoreissujahan nämä ovat vaikka evästä sopivasti mukana. Pikkaisen puski jo lämpöäkin...

Kalamies Kemijoella, taustalla Kotisaari

Kaukana kavala maailma

Kahvit, puuro, makkara ja pitsaslaissi...ei ollu itikkoja...

Menin ja katsoin muurahaisia ja tulin hurskaammaksi kuin hullu.

Kylmä kevät

 

Perjantaina Valajaskosken lenkki 35 km, p. Aamulla oli niin kostean kalsa keli, ettei viitsinyt kairaan lähteä. Päivällä hieman lämpeni. Muisti tuulla navakasti. Illinaltaalla oli levollisia joutsenia einehtimässä. Ehkä lauantaiaamusella uusi yritys metsän puolelle.

Ilmat ei kun kylmenevät...

 

" Pakko " oli eilenkin käydä pikku lenkki käydä metsässä. Kalsea keli ja paikat tukossa; ei oikein kulkenut. Kuukkeli käväisi tarkistamassa tilanteen ja jos pitäisi sen ääni inhimillistään, se olisi jotain, että mitä sie täällä teet tai mee pois täältä. Pesimispuuhat kaiketi. Kalseuden keskellä ei juuri havaintoja. Ehkä juhannukseksi saamme +14 astetta. Lämpöä tarvitsisi, että jumit sulavat, mutta nythän ne kylmenee taas kelit. Jokunen sääski oli jo poraamassa ohimoa.

Parvi sunt circuli.

Sunnuntaina Valajaskosken lenkki 35 km pyörä; kylmähkö keli. Jäämeren vastatuuli. Pyörälenkin yksi ajatelma oli, että pieneksi ovat käyneet ympyrät, mutta nehän ovat oma valinta.

Kävin sankarihautausmaalla. Kuvassa äidinäidin veljen, siis äitini enon hauta. Saavat valmiiiksi tuon Häkinvaaran päiväkodinkin; en ymmärrä, miksi komeaa puupintaa ei voida jättää näkyville. Ilmeisesti sellaista tököttiä ei löydy maailmasta. Kakan väristä maalia näyttää kyllä löytyvän arvokkaan ja kauniin puupinnan päälle.

Aikainen lintu

Rauhaisa kahvipaikka. Kivasti lämpö raukaisee. Parhaita kelejä nyt ennen itikkoja.

Aamuviiden maissa liikkeelle. Ajelin Valajaskoskelle ja kävin takamaastoissa pikku mutkan. Kiersin Leväaavan Kuorinkimaan kautta. Metsä tapettu näissä maissa aika perusteellisesti, mutta hyvä kuntolenkki. Olen saanut ilmeisesti tuulesta ja nimenomaan vastatuulesta ikuisen kaverin hautaan saakka. Vastatuuli on hieman kuin huonosti luistava suksi. No, ykkönen silmään ja hiljaa lipluttelee eteenpäin tuulen jyskyessä korvissa. Olihan tuolla paikoin rauhallistakin. Ja lämpöäkin tuulettomissa paikoissa. Eläimet ovat kaiketi näistä raiskatuista maista kadonneet. Pyörää noin 29 - 30 km ja kävelyä rapiat 8 km.

Leväaapa. Kiersin vasemman kautta. Ojitushelvetti paikoin, kun ojat täynnä vettä.

Illinaltaalla uiskenteli pari joutsenta, niin suomalaista, että, sininen vesi, koivikko ja joutsenet...Halkean suomalaisuudesta....vitsivitsi...

Tämä on kiva seuralainen surullisesta nimestään huolimatta. Suruvaippa.

 Valajainen aamusella kuuden maissa

Go_A - Shum - LIVE - Ukraine 🇺🇦 - First Semi-Final - Eurovision 2021

Valajaskosken lenkin avaus

 

Maanantaina Valajaskosken lenkki 1. Pyörä. Aina hieman mietityttää talven jälkeen, mutta hyvinhän tuo meni. Metsää kaatuu Illinvuopajallakin, muutama viikko sitten olin tuolla perän korvessa Tavivaaran kautta. Hieman lämpimämpi keli olisi saanut olla. Iso moka; kahdet juhlat männäviikolla, enon 85-vuotispäivät ja äitienpäivä. Istuttiin sunnuntaina äiteellä kakkukahvilla velipojan kanssa kännykät sylissä koko päivä ja kumpikaan ei älynnyt ottaa kuvia, ei äidistä eikä aiemmin enosta. Yleensä minullakin on aina valokuvaaminen mielessä. En tiedä, missä ajatukset leijuivat, taas kerran. Ehkä esi-Alzheimer ja esi-Parkki, kuten väärti Parkinsonin tautiaan nimittää...No, kukat ja kortti kuitenkin äidille, kahvittelua ja menneiden muistelua.

Kevään lämpö yrittää...

 

Täpläperhonen

Vesipaikka ja sammakon kutua

Peippo

Muuan telkkä Kursunkijärven itäpäässä

Lauantaiaamusella Kulmunkivaaraan Ranuantietä. Pyörin Kulmunkilammen maastossa. Jänkien reunoja pystyi vielä kävelemään kova routa alla. Pikkaisen lämpöä jo ilmassa. Kursunkijärvi vielä jäässä. Muutama tipi liverteli jo pöheiköissä. Jostain pitäisi saada kukkakimppu huomiseksi; kaikkien ninnasten, nunnasten ja sonkalaisten toiveaamu jonottaa ja uumoilla mitä laittaa kimppuun.... Helpoimmalla pääsee, kun hakee kimpun Köyhien kaupasta. Olisi tuolla jängän laidassa kovalla maalla ottanut tirsat, mutta heti meni pilveen, kun unen päästä sai kiinni. Nämä on hieman sellaisia mielen tyhjennyskeikkoja; ainoa järkevä paikka maailmassa, metsä. On ne vaan perkeleitä, kun pitää Kulmunkivaarassa kivirakkaa tasoittaa, että kelkalla olisi mukavampi ajaa.

Kursunkijärvi vielä jäässä

Pilkkiraukka

 

Pilkkiraukka muutaman viikon takaa

Pilkkiminen menisi, jos leppoisa laavuleiri etelärinteessä, lämmin kevät, lankkua pitkin jäälle ja pölkylle istumaan. Välillä sihauttamassa olut leirissä. Hyvä nettiyhteys sivistykseen.

Pikku näkäräisissä pilkkiminen on aatelinen tapahtuma. Varsinkin silloin kun kotiinlähtöön on vähintään kolme päivää jäljellä eikä laskelmat osoita, että viinat/kaljat olisivat loppumassa. Pilkillä tissuttelu on taitolaji, täytyy pystyä myös kalastamaan, solmimaan solmut, keittämään nokipannukahvit ja olla hukkumatta. Näkäräisreissun minimiaika on viisi vuorokautta, yleensä suositellaan viikkoa tai siitä muutaman päivän yli.

Koska näin ei ole, tyydymme seisomaan Norvajärvellä hyytävässä pohjoistuulessa selvin päin ( vuodesta 2013 ) kepuleilla vehkeillä. Parasta, että voi antaa kalat väärtille, välttyy kalanhajulta käsissä ja muutenkin niiden kanssa kotosalla ährätessä nakkaa mieluummin viidessä minuutissa maksalaatikon huiviin...

Toinen väärti pakottaa minut aina ottamaan kalapussin vastaan.

- Ja voita pannuun! evästyksellä.

Sinne tahtovat unohtua pakkaseen. Tosin Nuorajärven siikaa arvostan. Eikä se haise... 

Lunta vailla on maa...

 

Aina jotain, kun jaksaa ja viitsii kulkea. Keli tosin oli sellainen, että mieli alkoi odotella pysyvää lunta maahan myöhäissyksyn merkeissä ts. keväästä ei tietoakaan. Pari hyvää metsokuvaa ja pyypari oli soitimella. Kuukkeleita ei näkynyt. Maa vielä jääroudassa, ei tahdo kahvikeppiä saada maahan. Ja tuulee tietenkin...Palatessa Sittarin kautta, pitkä miinus, kun ei ollut Kymppimämmiä saatavilla. Sittari nihkeilee muutenkin mämmin kanssa. Varmimmin saa 24/7 Salesta. Kolhitun ja turvonneen polven nilkka meni mustaksi kävelystä, mutta on asettunut jo. Laitoin kiireettömään hoitoon viestin, josko kävisi näyttämässä lääkärille. Ei kyllä kävelyä vaivaa ainakaan vielä.

Telkkä pikkujoella

 

Ruokojärven joutsenet

 

Ruokojärven joutsenilta pitää melkein pyytää anteeksi säikäyttämistä ja ruokailuhetken häirintää, mutta kun rauhaisasti liikehtii, ei joutsenetkaan panikoi. Sinne jäi jäälle katselemaan ja menivät varmasti sulaan soppeen takaisin. Kävelin Ruokojärvelle Ruokonulkista pikkujoen vartta. Yhdessä ojassa oli katastrofin ainekset, mutta selvisin pikku hörppäyksellä. Vasen saapas, ai perkele. Sydän on vasemmassa saappaassa.