Uusi Rovaniemi 1.9.2025
Onhan juttu varmasti kirjoitettu hieman pilke silmäkulmassa miestosikoille enkä siihen sen enempää puutu, mutta omasta puolestani voisin sen verran naputella, että onneksi olen Vanhan liiton miehiä, joka on kokenut nassikkana ulkovessan, josta näen vieläkin painajaisia joskus, lankapuhelimen, kansakoulun ja mustavalkoisen television. Ei nettiä eikä somea, näin Virenin juoksut televisiosta, Vasalan ja Väätäisen.
Kehitän itseäni, jos yleensä mitään kehitystä tässä iässä enää tapahtuu, ainoastaan itseäni varten. Juoksisin luultavasti kirjoittajan mainitsemaa performatiivista miestä kiljuen...ei, liian feminiininen ilmaisu vaan karjuen karkuun ja ehkä jutun kirjoittajaakin...
...mutta kyllähän se näin on, että aika on mennyt aikaa sitten meikäläisen ja meikäläisten, jos hengenheimolaisia on, ohi. Enää ei viitsi eikä edes huomaa hätkähtää aikana kaikesta, mutta kun itse on aina paljon nojannut kirjalliseen ilmaisuun, hyvä teksti saa aina reagoimaan ja herättää ajatuksia.
Ehkä minäkin vielä ehdin kirjoittaa bestsellerin. Tämän hetken kärkihanke tai -toive on, että pystyisi ajamaan polkupyörällä vielä 75-vuotiaana. Näin tosin markkinoilla erästä väärtiä, yli kahdeksankymmentä, joka kertoi, että pystyy ajamaan vielä pyörällä.
Joten toivoa kai on, jos on elämää.
