Syön, siis olen
Ensimmäiset ihmiset ovat varmasti syöneet seisaaltaan. Ihminen keksinyt istualtaan syömisen. Rooman keisarit söivät makuultaan. Seisaalta syömisessä ruoka menee perille, ei jää syliin. Valmiina heti taistelemaan tai pakenemaan. Lihominenkin johtuu usein siitä, että pöydän äärellä viipyillään liikaa ja syödään liikaa.
Syömisestä on tehty hartaus ja jumalanpalvelus kaikkine turhine kattauksineen. Ruoka pitäisi nopeasti syödä seisaaltaan sormilla pikku pakorefleksi ja valppaus koko ajan päällä, niin läskejä ei kertyisi vyölle. Länsimaisen ihmisen ruokailuun voisi hyvin kuulua aterian katkaisu pienellä " hyökkäyksellä " ja paniikilla, jonka jälkeen palattaisiin taas nopeasti syömään loput ruoasta. Läskikin saisi liikettä.
Ruokailuviipyiset - tahallisesti tehty ruokailusta pitkitetty hetki, että ihmiset söisivät liikaa...Mene minne tahansa, siellä syödään. Menet kylään vieraisille, emäntä alkaa heti tuputtamaan sinulle ruokaa. Elokuvateattereissa syödään, kotisohvalla syödään, öisin syödään muulloinkin kuin jouluna. Ravintolassa ja pahaisessa nakkikojussakin syödään. Ennen ihminen pyydysti itse ruokansa ja kuoli usein jahdissa. Jos saalista ei tullut, ihminen ja heimo kuolivat nälkään. Maanviljely opetti ihmisen laiskaksi. Helposti syötävät puuro, leipä ja pottu tulivat tilalle. Silakastakin sai vain kuusi metriä pitkän lapamadon. Ihminen on luotu syömään. Viimeisellä ehtoollisellakin syötiin. Ihmisen pitäisi elää kuin gepardi; saalis toisi hetken helpotuksen, ruoka, mutta sitä pitäisi taas seuraavana päivänä pyytää nälkäkuoleman partaalle asti. Ruoka tuodaan nykyisin jopa valmiina eteen.
Jutun tuoteseloste on satiiri ja ironia,pieninä annoksina nautittuna, taas syödään, joten siitä on kenenkään turha pahoittaa mieltään tai ahdistua. Ja ahdistukseenkin voi aina tehdä leivän jääkaapista. Tai imeskellä hieman kuivempaa ruisleipäkannikkaa...hampaita katkaisematta...
Juhani Valli
Juttu korjattu sellaiseksi, kuten se oli Lapin Kansassa.
