 |
Siinäpä se taas on, metsoherra. Hyvä tuuri kävi, hiihtelin hissukseen metsässä ja huomasin kaulan tuohon puun alle. Ryhdyin heti näppäilemään ja ääntelemään metson äänellä, kaveri kuunteli hetken, pörhisti rintaa ja hiippaili sitten esittäytymään. Ihan ei iholle sentään tullut, arkaili hieman suksien rahinaa. Tämä voisi olla vanha tuttu, mutta tiedä näistä. Aina kannattaa lähteä liikkeelle, onneksi sain revittyä itseni liikkeelle aamulla. Aamun jäinen rahina kuului kilometrien päähän ja rassasi hermoja, mutta onneksi pehmeni kelit eikä upottanut liikaa. Joku hiihtelijä oli myös liikkeellä, en tiedä, huomasiko. Metsoherra lähti sitten liikkumaan alta pois, kun sain kuvat ja häipyi sivummalle. Aiemmin kun olen hiihdellyt männä vuosina pois, metso on mekastanut selän takana, lentänyt tai juossut perässä. Hieman siinä on pitänyt päätäkin jo suojata. Hieno oli taas tavata.
