| Hieman venähti tämän vuoden ensimmäinen keikka pikkulammelle, mutta ehtiihän tässä. Rauhan maa. Yksinäinen kuikka kalasteli lammella ja keittelin rinteessä päiväkahvit. Paljonhan tuossa ehti talven ja kevään aikana tapahtua. Tuli tuossa muuten mieleen joutsenihastukseni alkulähde. Jotain 70-lukua oli Luppojärvellä Kemijokivarressa, kun olin iltasella hakemassa järveltä kahvivettä. Ohitseni lensi ääneti läheltä kaunis joutsen. Katseemme kohtasivat. Se oli kuin tuulahdus, viesti, jostain menneisyydestä ja kaukaisista ajoista. Olen aina ihaillut ja tykännyt joutsenista. Ne ovat myös kiitollisia kuvattavia. Ehkä kanta on iso, mutta se ei vie linnun kauneutta eikä ota siltä mitään pois. Ihailen yhä joutsenia. Nuori mies koki jotain suurempaa, hengellisempää ja kauniimpaa, hiljentyi ja ymmärsi luonnon monimuotoisuuden, sen kosketuksen ja lumon. Olen kiitollinen siitä, että tuo yhteys luontoon on yhä tallella. Se on pelastanut minut. |
