Pari vesipaikkaa, lähde ja kaltio, ketun kolo ja vanha ansa. Nauratti hieman, kun joku oli laittanut yhden pienen vesisuonen päälle kahvallisen kannen, kiven painoksi ja mukin kepin nokkaan. No, hyvää palvelua, mutta tuli samalla mieleen, että kas kun ei lukkoa suoneen laittanut. Kukahan sen tuon veden oikein omistaa? Ja kuinka syvälle Maan uumeniin maanomistajan omistusoikeus yltää? Ei millään pahalla tietenkään, maanomistaja tehköön maillaan mitä haluaa...Eipä tuo kettunen taida kolossa viihtyä, kun vieressä tuoreet mönkijän jäljet. Jokamiehenoikeudet ovat säilyttäneet monen suomalaisen luontoharrastuksen ja kosketuksen metsän elämään. |