tiistai 18. helmikuuta 2020

Harmaan päivän latu

Hiihtelin aamusella Sierijärven risteyksen pelloille tutkimaan olisiko pöllöjä liikenteessä. Ei ollut. Jonkin matkaa Jokkavaaraan päin ja Sierijärven yli Maununiemeen, siitä Salmivaaran yli Ruokonulkkiin, Ruokojärven kantturoille ja Ruokoaavan reunoja pois. Kertyihän noita kilometrejä 25 -26 , koska kanto oli taas hyvä ja fiilis kohdillaan. Mitään isompia ei tapahtunut. Tukkoinen keli kaiketi passivoi eläimetkin. Muutama havulintuhavainto. Ei tuoreita hirvenjälkiä. Aika märät on jänkien pohjat. Vesi puskee paikoin pintaan. 

Sierijärven pohjoispuolella. 

Maununiemi. 

Kahvitulet.

Yksinäinen kuukkeli tuli kahvikaveriksi. Ei puhettakaan, että olisi tullut kädestä ottamaan. Makkara kuitenkin kelpasi.


Pyy lymysi einehtimässä korpijoen toisella puolen. 


Korpijoki. Kuukausi pari niin tulvassa ja joutsenet tulevat!

Kauimmainen kääntöpiste. Kotia kohti. Hiljainen kaira.