 |
Viime aikoina katsottu; Daddy's Home 1 - 2 . ( Sean Anders, 2015 ja 2017 )
Daddy’s Home on Ferrellin ja Wahlbergin toinen yhteinen elokuva. Edellinen oli Adam McKayn ohjaama vuoden 2010 Katastrofikytät. Aika hyvä sekin.
Kun Saran ex, lasten biologinen isä Dusty (Mark Wahlberg), eräänä päivänä soittaa ja kuulee Saran menneen uudestaan naimisiin, päättää hän palata entisen perheensä elämään. Hänen mielestään ei haittaa, vaikka perhe-elämä ei ennen oikein maittanut, vaan moottoripyörän perävalo etääntyi liiankin nopeaan tahtiin. Dusty näyttää olevan kaikkea sitä mitä Brad ei ole. Hän on komea, lihaksikas ja salaperäisen karismaattinen. Ei mene hetkeäkään, kun lapset ovat täysin isänsä pauloissa. Entä mitä Sara on tästä kaikesta mieltä? Ja saako Dusty savustettua Bradin pois reviiriltään?
Vuoden 2015 hittikomedian jatko-osassa isä ja isäpuoli Dusty (Mark Wahlberg) ja Brad (Will Ferrell) päättävät yhdistää voimansa voidakseen tarjota lapsilleen täydellisen joulun. Heidän hiljattain solmittu sopunsa joutuu kuitenkin koetukselle, kun Dustyn vanhan liiton machoisä (Mel Gibson) ja Bradin übertunteikas pehmoisä (John Lithgow) saapuvat vieraisille juuri sopivasti tehdäkseen perheen joulunvietosta yhtä hullunmyllyä.
Ykkösosa oli hieman vaisu, vaikka siinäkin oli hetkensä, mutta kakkososa aika hulvaton; naama alkoi jo kivistää jatkuva pikkuhymy tai nauru päällä. Syy lähinnä suosikkinäyttelijöiden kokoontumisajot; Will Ferrell on yksi koomikkosuosikeistani, mies esittää pokkana hyviä perusidiootin rooleja, Mark Wahlbergista en niin välitä, mutta hänen tosikkomaiset kasvonsa sopivat yllättävän hyvin komediaan, se ilme.
Parasta ovat Mel Gibson ja John Lithgow. Gibson tulee suoraan kuin Tappava ase -elokuvasta mukaan sarkastisena ja härskinä Dustyn isänä, John Lithgow on aina hyvä, hänellä on poikaansa yltiörakas suhde, ja pehmopojalla myös, asia, jota Dusty ja hänen isänsä kadehtivat.
Lisänä rokassa ovat ties kenen lapset, en pitänyt lukua. Hyviä lapsinäyttelijöitä ja myös hyvää lasten elämän kuvausta. Uusioperheiden arjen kuvausta väliin kyynisesti, väliin sarkastisesti, väliin ihan miten vain...
Amerikkalaista hömppää ja perheonnea välillä. Kakkososa on periaatteessa jouluelokuva. Välillä ihan harmitonta hauskaa.
Ykkönen ehkä 3 ja kakkososa nelosen kieppeillä. Komedian tarkoitus täyttyy kyllä.
Lentokenttäkohtaukset ovat aika klassikkoja: ykkösessä Brad odottelee Dustyä liukuportaiden päähän, kakkosessa Brad ja Dusty odottelevat isiään ja kakkosen lopussa odotellaan Dustyn äitiä...esiintulot ovat hyviä.
Näinhän se on, että uusioperheessä esim. mies ei ole uuden vaimonsa edellisen avioliiton lasten oikea isä.
|
