maanantai 28. toukokuuta 2012

Ihminen ei tarvitse yksin olemiseensa toista ihmistä




 

 

 

Kävelin pitkästä aikaa yksin Ounasvaaralla. Hidasta on kesäntulo.

 






Muurahaisilla on kankeaa vielä menoa, mutta tie hyvässä kunnossa.


 



Lapissa sen voisi  määritellä: metsäpalovaroitus, sääsket, juhannukselta päivä alkaa jo lyhenemään eli se Lapin kesästä.

 

Olo on suhteellisen levollinen. Yksin olemiseenhan ihminen ei tarvitse toista ihmistä.

 

Tulee turhautunut olo, että taas pitää aloittaa alusta. Ei suinkaan, voi jatkaa siitä, mihin jäi ja käyttää hyväkseen niitä kokemuksia ja hyviä muistoja, mitä jäi jälkeen.





 




 

 

Kävelen hiipuneen tulisijan ohi. Sydän on tyhjä. Kai siellä kuitenkin sydän on, pumppaamassa verta ainakin elimistölle.

 

Kävelen golfkentän sivua. Se on nyt tyhjä, mutta näyttää kauniilta ja hyvin hoidetulta ja sopii hyvin paikalleen, mutta kentän laaja alue on rikkonut Ounasvaaran pohjoispuolen herkän ja laajan korpimaiseman väistämättä. Turhaa rääseikköä moni sanoo. Niinpä. Monille luonto valitettavasti on vain turhaa, sotkettavissa ja raiskattavissa olevaa rääseikköä.

 

Mukava Ounasvaaralla on kuitenkin kuljeskella, sen itäpuolen maastoissa.

 








Aku Ankan pesä Ounasvaaralla. Aika irvokkaita kyhäelmiä ikikallioilla.

 


 


Metsän eläviä ei näy. Pesintäaika eikä kesänkään tuntua oikein vielä ole missään.




 


 


 

Olen elämäni aikana kuunnellut kyllästymiseen saakka fraasia - ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Ei varmasti olekaan. Mutta hänellä on myös oikeus olla yksin. Kannattaako ihmisen, jolta puuttuu kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta edes lähteä mukaan rakkaussuhteisiin? En minä tiedä, en ole niin viisas.



 






Havulinnun hyvä rypypaikka


 

Moni osaa avautua ja rakastaa vain oman kykynsä mukaan, oman sydämensä mukaan. Kun yhteisesti tullaan tulokseen, että rakkaus on sammunut, ei ole edes hiillosta, mihin puhaltaa, niin miksi enää vaivautua.

 

Jonkin asian vuoksi? Ei tyhjyys täyty toisella ihmisellä, toisesta ihmisestä.

 

Kaikenlaista sitä pohtii polkua kulkiessaan. Omaa elämäänsä, että aina, joka päivä saa kuitenkin uuden tilaisuuden ja ihmisestä itsestään kaikki on kiinni. Se on vain niin vaikeata.



 








Ihmisen elämä on polku

 


 


Ihmisen tärkein ihmissuhde on suhde itsensä kanssa.

 

Tärkein tunne kaiketi on rakkaus.

 

Minä en tiedä, mitä oikea rakkaus on.

 

Joskus mietin, tarvitseeko minun edes tietääkään.

 









Suosikkipaikka. Jänkä viettää pohjoiseen.