 |
Olihan se aikamoinen lukukokemus; syrjäytyneiden, köyhien ja hiljaisten kertomana sijaishuollosta, lastensuojelusta, riippuvuuden ja vieroituksen logiikasta ja toivottomuudesta sekä opioiden vaarallisista määräämiskäytännöistä . Demon syntyy asuntovaunussa majailevalle teini-ikäiselle yksinhuoltajaäidille Appalakkien köyhään vuoristoon, opioidikriisin sydämeen. Pojan tarina kulkee laitoksista ja laiminlyönneistä riippuvuuteen ja rakkaussuhteisiin. Kai voisi sanoa, että Demon Copperhead on myös nuorisoromaani; nykyajan Sieppari ruispellossa, jota sitäkään en ole koskaan lukenut ja Demon Copperhead on myös Charles Dickensin David Copperfield rinnakkaisteos tavallaan. Barbara Kingsolver mainitsee, että Charles Dickens arvosteli kiihkeästi yhteiskuntansa institutionaalista köyhyyttä ja sen vaikutusta lapsiin. Nuo ongelmat ovat keskuudessamme. Niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.
Barbara Kingsolver on omistanut kirjansa lapsille, jotka heräävät noissa synkissä paikoissa joka aamu nälkäisinä, jotka ovat menettäneet perheensä köyhyydelle ja kipulääkkeille, joiden sosiaalityöntekijät hukkaavat toistuvasti heidän kansionsa, jotka kokevat olevansa näkymättömiä tai toivovat olevansa, tämä kirja on heille. Kirjaa lukiessa hahmottaa paremmin myös suomalaisten nuorten näköalattomuutta. Demon Copperhead on myös kasvuromaani ja tarinan päättyessä nuori mies ei taida olla vielä edes 18 vuotta, mutta hän on jo oman elämänsä veteraani. Sujuva lukuromaani, suosittelen. Goodreadsiin 5/5. |