| Polkaisin aikaisin aamulla noin kymmenen kilometrin päähän Ranuantielle ja siitä Hautapäänkurun pohjalle. Melkoinen korkeusero olikin. Pohjalta kolusin rinnettä Povarivaaraa kohti ja sen yli eteläpuolen jängän päähän kahville. Kylmähkö päivä oli. Tuulipuserolla näyttää tarkenevan tämän kesän. Poistullessa paikoin järkyttävä vastatuuli. Hautapäänkuru on kaiketi jonkinlainen luonnonsuojelualue, ainakin kartan mukaan. Kalliokiipeily ei ilmeisesti ole alueella kielletty. Pari melkoista seinämää. No, eipä se kiipeily minulta pois ole...ketun pesäkolotkin olivat vanhentuneet, muutama hirven jätös, mutta eipä ihmeitä. Hyvää kuntoilua. Enhän yleensä mene metsään asumaan vaan kääntöpaikassa vain tankkausta ja takaisin päin. Jonkun aikaa viihdyin nyt tulilla. Pirulliset maastot Povarivaaran pohjoisrinteessä, joka askeleella mahdollisuus taittaa nilkka tai jalka, rinne täynnä koloa ja hakkuurisua. Ihmisen kulkemiset alkavat näkyä täälläkin ja kun noita rinteitä hakataan, skitsoillaan suojavyöhykkeiden kanssa. |
