Kuudesta edellisestä arvokisaviestistä (Pyeongchang, Seefeld, Oberstdorf, Peking, Planica, Trondheim) Suomi on saavuttanut yhden ainoan mitalin. Se, Oberstdorfin MM-pronssi 2021, oli vieläpä jymy-yllätys. Se heijastelee laajemminkin suomalaisen naishiihdon tilaa. Trondheimin MM-hiihdoista on nimittäin tulossa Planican jatkoksi jo toiset arvokisat putkeen, joissa Suomen naiset eivät saavuta yhtäkään mitalia.
Lähde: Iltis, Touru
Tämä on ollut nähtävissä, nuoria ei nouse distanssimatkoille. Kakkosketjussa maajoukkueessa on Lylynperä, Ryytty, Kähärä ja Kyllönen. Haastajia Saari ja Nissinen. Ei mitään jakoa näillä kymppisakkiin millään matkalla ainakaan vuoteen. Olympialaisten jälkeen Kerttu ja Pärmä lopettavat, Suomi tippuu Italian tasolle, silloin tällöin joku mc:ssa 15:sta joukkoon. Todella huonolta näyttää hiihdon tulevaisuus huippu-urheilumenestyksen näkökulmasta.
Jasmi Joensuun tämä kausi on näyttänyt, että naisen rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä loppusuoralla. Sprintticupin johtokin on pelkkä kupla, Jasmi ei ole ollut varsinaisessa maailmancupissa kertaakaan podiumilla, vaan pisteet kertyvät osallistumisesta, sijoilla 4 - 10. Nolo pistelaskusysteemi ei tietenkään ole urheilijan vika. Joku voisi kuitenkin sanoa asian ääneen urheilutoimituksissa. Ainoa mc:n podiumpaikka on Tourilta, joka ei ole varsinainen maailmancup ja tuolloinkin oli runsaasti poisjääntejä ja yleensä aina huippuja on ollut poissa kisoista. Kehitystä on tapahtunut, mutta ei riittävästi.
Lylynperä on lähinnä joukkueentäyte.
Kerttu Niskanen on sijoittunut neljännelle sijalle nyt viidesti MM-tasolla. Olympialaisista nelossijoja on niin ikään viisi.
Jotain on täytynyt mennä myös valmennuksellisesti ja harjoituksellisesti pieleen, että hyvistä tyypeistä ei saada ulosmitattua parasta tulosta. Oma mielipiteeni, että homma meni päin prinkkalaa, kun hiihtäjät aloittivat sooloilunsa ja kukin puuhailee, mitä puuhailee omissa oloissaan. Kerttu kilpailee ahkerasti maailmancupissa ja tekee siellä hyvää tiliä. Onko hänellä enää edes kauheaa paloa arvokisoihin? Ebba Anderssonilla silmät palavat menestymisen nälästä ( kolme kultaa jo Trondheimista ) ja onhan hän kymmenkunta vuotta Niskasta nuorempikin.
Krista Pärmäkoski puskee omia juttujaan jääräpäisesti eikä kuuntele ketään eikä kenenkään neuvoja, paitsi oman valmentajansa. Kehitys hänen kohdallaan on pysähtynyt. Kivoja sijoituksia, ei muuta. Hänkin tekee kuitenkin hyvää taloudellista tulosta hiihtämällä.
Mieto sanoisi, että tappamisen meininki puuttuu naisten hiihtomaajoukkueessa. Liikaa primadonnamaisuutta, huonoa kritiikin sietokykyä ja halu muutoksiin puuttuu. Tosin Pärmäkoski ja Kerttu ovat jo kaiken kokeneita ja nähneitä veteraaneja eikä heitä enää suuremmin hätkäytä, miten arvokisoissa menee...
Tulosta niissä juuri ei kuitenkaan enää tule.
Kuvat Ruotsin naismaajoukkueesta kertovat, miten meilläkin asiat voisivat olla. Sanotaan, että sehän on vain urheilua. Huippu-urheilu on kuitenkin huippu-urheilua hiihdossakin kansainvälisellä tasolla, ei Suomen Cupia hippoladuilla.
Planican MM-kisoista 2023 Ruotsin joukkue saapui kotimaahan neljän maailmanmestaruuden, kolmen MM-hopean ja viiden MM-pronssin kanssa. Mitaleita tuli siis 12. Kaikki naisten mitaleja.
Suomessa ei ole harrastajia enää riittävästi. Täällä pelaillaan salibandya mieluummin. Hiihdosta tullut rikkaiden laji: monet sukset ja voitelusysteemit jo Hopeasompa-sarjoissa, hyvä pari vähintään 500€. Etelässä ei lunta enää kuin kuukauden, syksyt pitäisi leireillä Lapissa, harvan vanhemman pörssi kestää. Nuorten pitäisi lähteä Vuokattiin asumaan 15-16v ikäisenä, yksittäisiä tapauksia jotka innostuvat. Järjestelmä ei tue millään lailla, punikit kyttäävät, että kaikki tasapäistetään. Hiihdossa kuitenkin pyörii paremmin sponsoriraha kuin yleisurheilussa, osa pääsee tiliä tekemään, käytännössä pitää olla mc-tason hiihtäjä. Sinne on kuitenkin pitkä tie, koska terävin kärki kova.
Suomessahan on ihmisillä kiero ajatusmaailma. Täällä pidetään outoina tyyppeinä niitä jotka juoksevat tai hiihtävät enemmän: "Taas se Ville juoksee tuolla. Mikä sitä poikaa oikein vaivaa?" Sitten kun joku joskus pääsee huipulle niin sitä ylistetään maailman tappiin, kunnes jossain vaiheessa aletaan kuiskuttelemaan, että varmaan käyttää jotain aineita kun pärjää noin hyvin. Maakuopassa asuneita metsäsuomalaisia; kateus geeneissä.
Ruotsin naisissa näkyy terve maajoukkuehenki. Ebballa on menestymisen tuli ja palo silmissä. Kerttu Niskasen silmissä näkyy pelkkä iän mukanaan tuoma väsymys ja kai jo jonkinlainen kyllästyminen lajiinkin, mutta kun siitä saa rahaa, meni miten meni...
Planican MM-kisoissa 2023 Perttu Hyvärinen löi miesten 50 kilometrin MM-kilpailun läskiksi.
Hyvärinen keskeytti kilpailun, mutta ennen sitä hän hiihteli aivan rauhassa käyden kisan puolivälin tienoilla ainakin kahteen otteeseen latualueen reunalla iskemässä ”läpyjä” katsojien kanssa ja nosteli mummojen vauvoja. Televisiokuvissa nähtiin, että hän hymyili leveästi tilanteesta nauttien.
Ps. Miesten viestikin tasa-arvoistettiin ( tasapäistettiin ) naisten viestiin ja matkaksi tuli 4 x7,5 km , kun se ennen oli 4 x 10 km. Miehiltä veistettiin kymppi hiihtoa pois. No, naiset saivat vastapainoksi viisikymppisensä. Huomenna nähdään, millainen kärsimysnäytelmä siitä tulee. Mielensäpahoittajat ja puolesta loukkaantujat huutavat varmasti pää punaisena, että liian pitkä matka naisille...tosin hiihtäväthän he pitempiäkin matkoja kilpaa.
Suomen naishiihto ei Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen aikakaudella ole voittanut mitään ts. kultamitalia arvokisoissa. Viimeisin henkilökohtainen arvokisakulta on Aino-Kaisa Saarisen MM-kulta Liberecistä vuodelta 2009 10 km perinteiseltä. Saarisella on myös yht. kolme viestikultaa Sapporosta 2007 ja Liberecistä 2009.
Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen, naishiihdon Juha Miedot. Tosin Miedollakin on viestikulta Insbruckista 1976, vieläpä olympialaisista.
Ebballa meni janojuoma väärään kurkkuun, kun hän huomasi, että Jonna Sundling oli korjannut ensimmäisellä 700 metrillä jo 22 sekuntia pois Norjan melkein neljänkymmenen sekunnin etumatkasta ankkuriosuudelle. Frida Karlsson joutui hetken muistelemaan, millainen Heimlichin ote on. Ruotsin edellinen naisten MM-viestikulta on vuodelta 2019. Olympiakultaa viestissä he voittivat Sotsin olympialaisissa 2014.
Levänneiden urheilijoiden on helppo tulla Holmenkollenille ja Salpausselälle rahan keruuseen, kun muilla painavat Trondheimin mitalit kaulassa....