Suomalaisten latukritiikki ei ole entisen päävalmentajan mieleen.
Suomalainen latukritiikkihän alkaa yleensä aina Tourilta ja päättyy kauden arvokisoihin. Yle ja Ylen ns. asiantuntijat pitävät yllä myyttiä, että arvokisoissa pitäisi olla helpot ladut, helpot laskut ja hiihdot vain perinteisellä väliaikalähdöllä. Maastohiihtoon kuuluu olennaisena osana mäenlaskutaito. Suomalaiset vain ovat tottuneet ja totutettu Suomen cupin hippolatuihin.
Jokainen, joka vähänkin hiihdosta jotain ymmärtää, näki kyllä tv-kuvista, kuinka olematon Kerttu Niskasen mäenlaskutaito on. Auraamalla ei vauhtikisoja voiteta. Niskanen laski mäet kömpelösti ja varovasti kuin lapsi. Jos pitkillä matkoilla häviää laskuissa 20 - 40 sekuntia kärjelle, niitä on kova työ pumpata takaisin ja olla vielä loppukirissäkin kova. Todennäköisesti juuri mäenlaskutaitoon on kariutunut ja tulee kariutumaan Niskasen haaveet uran kirkkaimmasta henkilökohtaisesta mitalista.
Kläbo piti suomalaisten näkemyksiä pilkkanaan. Hän lähti kärjessä sprintin laskuun ja polki vielä laskiessa vauhtia kuin ohjus. Kokonaiskisa oli Kläbolle taputeltu jo ennen viimeistä nousua.
Pärmäkoski jää nykyisin minuutin pari kärjelle. Aika mahdotonta, että hän kuroo eron kiinni Trondheimiin mennessä. Urheilija itsekään ei tunnu asiaansa uskovan, kun näkee peilistäänkin vain Johaugin kuvan. Riittää kun kisoissa on kivaa ja pääsee koiralenkeille.
Iivon kausi on taas perinteisesti yhdestä hiihdosta kiinni, johon kaiken vielä pitää sattua Iivolle kohdalleen 111-prosenttisesti. Rään valuessa nokasta on vaikea voittaa.
Rahankeruusssa Kerttu Niskasta ei voi moittia, vaikka rahallinen ero Tourin kokonaiskilpailun kolmannen ja neljännen sijan välillä varmasti kirpaisikin ja rahastahan hommassa urheilijalle on kysymys, toimeentulosta. Mitali lämmittää, mutta niin pankkitilikin, jos siellä jotain on.