 |
Nakkasin eilen roskiin Koitelaisen saappaat; liimalla paikatut saumat eivät enää pitäneet jalkoja kuivina, tai jalkaa. Ollin Erästä Nokian Tuurat ( 125 e ) alkutalveen. Kiinteä huopa ja aika hyvä pohja kävellä. Huonoja sukkia lentelee roskiin sylttäämisilmiön seurauksena. Ei ole kyllä ennen vainonnut sylttäys. Ostellaan noita nokialaisia 1 - 2 vuoden välein, meneehän se niinkin. Viikingit oli ihan pellesaappaat, vaikka pohja aika hyvä. Nykymateriaalit kestää vuoden pari kovaa käyttöä. Maastokengistä minulle ei kannata puhua.
Aamusella oli hirvikoiramies Toramon puomista 200 m. Kaukon Erän maita. Koiraa juoksuttamassa, ei ollut kuulema lupia enää. Koira oli ajanut komean viisipiikkisen jonnekin Toramojärven itäpäähän päivän aikana. Tuli vastaan palatessa. Oli menossa hakemaan koiraansa kairasta. Oma hommansa tuo hirvikoirien haku pois. Ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen tuli metsästäjä vastaan noissa maissa. Aamusella jumi takajarru ja sen käsikahva; jäätyi tai jotain. Ihmettelin, että miten helvetissä tällä pyörällä ei pääse mihinkään ja vastus tiukkeni koko ajan. Ajattelin jo palata takaisin, mutta se kai olisi tarkoittanut takarenkaan kannattelua kuusi kilometriä. Sain puukonkärjellä liksautettua vaijeria sen verran, että pieni vastus päällä pystyi pyöräilemään. Kävin palatessa varaamassa ajan pyörähuoltoon. Kävi jo vitutuskäyrä taas kuun pimeällä puolella. Kairassa ei ihmeitä. Kolme metsoa näin ja muutaman pyyn. Muisti tuulla totta kai. Ihan ok reissu Koitelaisen jälkeen pyöräepisodia lukuunottamatta. |
