Kenenkään ei pidä ottaa itseensä päivityksistäni enkä ota vastuuta kirjoituksieni mahdollisesti joissain henkilöissä herättämistä tunnetiloista. Sana on vapaa ja penkkiurheilija ei osallistu kisoihin. " Jos urheilijan perustasolla ei ylletä jatkuvasti 6–8 parhaan joukkoon maailmancupissa, onnistuminen arvokisoissa jää toiveajattelun varaan ".
Suomen olematon mitalisaalis Planicassa selittyy myös sillä, että MM-kisoissa ei tällä kertaa hiihdetty suomalaisten mielimatkoja naisten kymppiä ja miesten viittätoista perinteisellä väliaikalähdöllä. Päävalmentaja sanoo, että perusharjoitteita tulee tehdä enemmän. Sokea Reettakin, tai paremminkin typerä, huomaa, että suomalaisen hiihdon kynnyskysymys on porukkahiihto, ryhmälähdöt, laskutaito ja vapaa tyyli. Iivo Niskanen teki selityksissään itsestään voittajan moittimalla itseään ylimielisyydestä. Ehkä olisi ollut parempi vain myöntää, että muut olivat kovakuntoisempia. Näkihän sen loppusuoralla. Esimerkiksi tämän kauden maailmancup-kalenterissa yli puolet kisoista on sprinttikisoja. Arvokisojen ohjelmassa on puolestaan vain yksi väliaikalähtökilpailu eli normaalimatka. Tänä vuonna se käytiin vapaalla hiihtotavalla. Tyhmempikin ymmärtää, että jääräpäisesti keskittymällä vain yhteen perinteiseen päämatkaan yhden kortin varassa ja välillä yhden hiihtäjänkin, tulos jää valitettavan laihaksi. Vuoden 2025 MM-hiihdot ovat Norjan Trondheimissa. Ei tule olemaan helppoa Suomelle, jos asenteet eivät muutu niin valmennuksessa kuin hiihtäjilläkin.
Iivo Niskasella on nyt yhdeksän 50 kilometrin perinteisen starttia maailmancupissa tai arvokisoissa. Matka ei sovi miehellä yhtä hyvin kuin 15 kilometriä väliaikalähdöllä. ”Mitalisijoja” ovat vain Korean olympiavoitto ja Kollenin kakkostila 2017. Pelkkä myytti, että Iivo olisi viidenkympin erikoismies.
Ammattihiihtäjän ( Iivo Niskanen ) ja harrastelijan ( Perttu Hyvärinen ) toimissa ja tunteissa on iso ero tappion hetkellä. Hyvärinen sai unelmiensa täyttymyksen kisoissa, ( viestihopean ) , ensimmäisen arvokisamitalinsa pitkällä uralla. Hyvärinen teki pelleilyllään itsestään Putouksen sketsihahmon. Viestihopea oli varmasti ihan kiva Iivolle, mutta ei varmasti paljoa lämmitä luuta kourassaan pitävälle voittajatyypille. Kalusto oli pihalla kisojen viimeisinä päivinä päämatkoilla, jolloin Niskasten piti iskeä. Periaatteessa Suomen kisoja voi sanoa flopiksi. Naisissa ei yhtään mitalia...muutenkin surkeaa ja alakuloista. Toivottavasti Venäläisen ympäripyöreyksiä ei tarvitse jatkossa kuunnella. Kisa-arvosana joukkueelle 7- . Nämä kisat voi nyt unohtaa.
Eipä se varmaan kauaa Kerttua itketä jonkun hikisen pronssin saamatta jääminen, kun firma tekee tulosta 200 000 euroa kaudesta. Eilen suksikatastrofin ( ilmeisesti ) jälkeen loihe lausumaan, että on parhaimmassa kunnossa koskaan. Ei sanonut kertaakaan ennen kolmeakymppiä. Loppukausihan sen näyttää, jos kilpailee, jäikö kunto Tourille. Yhdistelmähiihto ja viesti näyttivät jo, ettei kulje...Niskanen pyörittää toimintaa vuonna 2014 perustetun Kerttu Niskanen Oy:n kautta. Yhtiö on tehnyt neljällä tuoreimmalla tilikaudella yhteensä 485 000 euron tuloksen, sen oma pääoma on 755 000 euroa ja taseen loppusumma 846 000 euroa.
Suomalaisilla koitti paluu arkeen ja selityksiin. Fyra guld, tre silver och fyra brons. Skid-VM i Planica är det mest framgångsrika någonsin ur ett svenskt perspektiv. Ruotsille kulta ja pronssi; mitalit Ruotsi 11 - Suomi 1. Heja Sverige!
Iiivo Niskanen on seitsemän kertaa kahdeksasta passittanut kolmosmiehen viestissä matkaan mitalipaikalta. Aina on joku pettänyt. Tänään ei pettänyt. Oli Suomen ja Iivon onni, että Remi Lindholm jäi pois joukkueesta.
Anttola kesällä armeijaan. Parin vuoden kehityskatko. Nahkasaappaat jalassa tekee asentoa 30 asteen helteessä Kainuun prikaatin sulkeiskentällä. Norjalaiset nuoret samaan aikaan pitkää lenkkiä ja hierontaa.
Häpeäisivät ruotsalaiset. Ruotsin naiset ovat tuoneet kaikki Ruotsin mitalit, yhdeksän kappaletta, miehet eivät yhtään ja miestoimittajat itkevät nyt kuin kyökkipiiat viestipronssin jälkeen. Hävetkää, jos osaatte.
Ei mitään odotettavissa miesten viestistä, mutta jostain se uusien miesten sisäänajon on alettava. Hakola ja Niskanen alkavat olla jo mennyttä aikaa. Hakola odottelee vain kotimaan kisoja, joissa hippokisoissa ( Suomen cup ) hippoladuilla saa ehkä laittaa voittajana miekkansa tuppeen kuin Maailman herra. Tänään kyyti tulee olemaan kylmää, varsinkin jos kärkijoukkueet lähtevät kovaan vauhtiin.
Niko Anttolan kyvyt ja osaaminen nähdään vasta seuraavissa arvokisoissa. Yksi nuori, Remi Lindholm, on jo periaatteessa arvokisoissa kuplaksi osoittautunut. Yskää, räkää, jäniksen jäätymistä, selityksiä ja uhoamista kyllä riittää.
Perttu Hyvärinen on enemmän Tupperware- ja ruokakippomiehiä.
Ei millään pahalla tietenkään. Iivo voi ottaa vaikka mitalin sunnuntaina 50 km:n yhteislähdössä, mutta miehen tuntien vain voitto kelpaa Iivolle, sillä mies on voittajatyyppiä. Pronssi ei tunnu miehen listalla miltään ja sen näkee kyllä ilmeestä, jos sellainen napsahtaisi tilille.
Yle ei näyttänyt kisan jälkeen tv-lähetyksessään lainkaan Piipon tai Pärmäkosken haastatteluja. Yllättävä veto. Kirjoitti Iltis.
Ei oikeastaan, Pärmän ja Piipon suusta voi tulla mitä tahansa ja se pilaisi Ylen hyvän mielen ja koko perheen kisalätinä ja pöhinästudion fiilikset. Arvostella ei saa. Eikä olla suu mutrussa.
Kisathan ovat menneet päin persettä; jokainen vähänkin jotain maastohiihdon arvokisoista ymmärtävä ja niitä seuraava, on pannut asian merkille, mutta sitä ei saa kertoa Ylen lähetyksessä.
Jos saataisiin edes hikinen pronssi jostain, olisimme taas suuri ja uljas hiihtomaa. Onneksi ensi vuonna ei ole maastohiihdon arvokisoja; saa toista vuotta vetää taas henkeä ennen kuin on uuden kärsimysnäytelmän aika.
Poikkeuksellisesti pirteä ja reipas rovaniemeläinen urheilija Suomen MM-joukkueessa; ei turhia selityksiä eikä itkemisiä, vaikka taustalla paha loukkaantuminen juuri ennen Planican MM-kisoja. Eilen hyvätasoisessa naisten suurmäen kilpailussa oli jo tekemisen meininkiä. Rovaniemeläisen entisen mäkihyppääjän Esko Rautionahon tytär. Tuli joskus käytyä katsomassa Eskoa Ounasvaaran kisoissa, 70-luvulla väkeä kisoissa oli vielä kuin pipoa.
Amerikkalaishiihtäjillä on pitkä kausi, kuukausia poissa kotoa. Säännöllinen kilpaileminen maailmancuphiihdoissa antaa kilpailuvarmuutta, kilpailukovuutta ja tuntumaa eri latuihin. Menestystä ei tule ilman uhrauksia. Koti-ikävän kyyneleet kyllä ymmärtää. Jessica Diggins käänsi Tourin epäonnistumisen voitoksi Planicassa. Monella muulla kävi päinvastoin. Kun taot maailmancupissa säännöllisesti ja usein kolmen parhaan joukkoon, sinulta voi odottaa jotain arvokisoissakin.
Jessica Diggins voitti ensimmäisen yhdysvaltalaisena naishiihtäjänä maastohiihdon henkilökohtaisen matkan maailmanmestaruuden. Hieno ja sympaattinen urheilija
Matka vapaa 10 väliaikalähdöllä. Ruotsille kaksi mitalia, Ebba ja Frida Karlsson. Heja Sverige! Suomalaisista ei kannata edes keskustella.
Mitalit: Ruotsi 8 - Suomi 0.
...sen sijaan Ruotsin leirissä...Heja Sverige!
JV: Suomistudio ja suomihiihto käyttää pitkiä puheenvuoroja keleistä, lumen koostumuksesta, mainosaidoista, järjestäjistä, luistosta tai sen puutteessa...pitkiä selityksiä...Ensin luodaan mediassa perusteettomia märkiä päiväunia: Aukeaako Suomen mitalitili? ja sitten selitetään ja etsitään muista syyllisiä, paitsi urheilijoista ynnä muilla sijoilla. En ole näissä kisoissa huomannut minkäänlaista kilpailuiloa, menestymisen nälkää ja mitalin hinkua suomalaisten kasvoilla tai ilmeissä. Onko sitä yleensä olemassakaan? Kenties tämä riittää urheilijoille....tuleehan sitä rahaa, tukea, sponsori- ja mainostukea, harjoitusleirejä ja matkoja ilman mitalejakin...
Nainen tulee pystymetsästä ensimmäisiin arvokisoihinsa 35-vuotiaana ja ottaa pronssin. Tosin tilillä on kokemuksia mm. Ski Classicin pitkänmatkanhiihdoista ja hiihtovoima näkyi kyllä suorituksessa ja olemuksessa. Lihasvoima takasi myös hyvän tasapainon laskuissa. Asuvalinta oli paniikkiratkaisu, sillä Slind joutui leikkelemään kilpailuasuaan juuri ennen lähtöä, koska sen vetoketju hajosi eikä hän saanut pukua kunnolla muuten ylleen. Sama kolmikko Ebba, Frida Karlsson ja Slind ovat varmasti Pärmän ja Kerttu Niskasen peikkona vielä jatkossakin, varsinkin viikonlopun kolmellakympillä.
Tänään parisprintin; todennäköisyydet kaatumisilta selviytymisille eivät näytä kovin hyvälle suomalaisille. Tavaksi on jo tullut kaatua suorituksen aikana ja myös verryttelyssä. Naisten parivaljakossa on mukana perinteinen sähläri ja osuuksia tulee naisille yhteensä kaksitoista, karsinnat ja mahdollinen finaali. Ne on selvitettävä kaatumatta, jos aikoo menestyä. Kaatua voivat tietysti muutkin. Miehiltä on turha odottaa mitään, pysyvät pystyssä tai eivät.
Juu, venäläisten poissaolon piti helpottaa asiaa ja Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski taisivat jatkaa uraansa vielä, koska Johaug lopetti. Eipä näytä auttavan arvokisoissa. Tosin Kerttu Niskanen tekee silti tällä kaudella hyvää tiliä, Tourin kakkonen ja taistelee yhä maailmancupin voitosta. Jotenkin hengetön ja alistunut tuntuu Suomen joukkue olevan ja se kuuluisa mäenlaskutaito. Ehkä parempi laskutaito olisi tuonut kullan Kertulle viime vuoden olympialaisissa. Tappio Johaugille; 10 kilometrin väliaikalähdön olympiakullasta Pekingissä. Vielä viimeisessä väliajassa, 1,4 kilometriä ennen maalia Niskanen oli 1,3 sekunnin johdossa, mutta Johaug onnistui kääntämään edun itselleen 0, 04 sekunnilla.
On se vain kapealla pohjalla tuo suomalainen mieshiihto. Ei meillä ole kuin kunnossa ollessaan Iivo, joka yksin on kannatellut suomalaista mieshiihtoa. Hänkin harvoin yksittäisissä hiihdoissa, lähinnä yhden kortissa varassa olevalla päämatkallaan perinteisen väliaikalähdöllä. Kapeaa on. Joku Mäki ja Hakola on hetkellisesti käynyt siinä rinnalla huohottamassa; ura kestänyt toistakymmentä vuotta eikä ole oikeastaan mitään saavutuksia, yksi arvokisamitali ja ehkä muutama podiumpaikka maailmancupissa. Miesten 4x10 viestimitalista ei tietoakaan vuosikymmeniin. Median ja penkkiurheilijoiden odotukset ovat täysin kohtuuttomia. Milloin Iivo alkaa repiä porukkaa? Ei milloinkaan...miksi yleensä alkaisi kun ei ole päämatkallaan eikä hallitse vapaan tyyliä. Miksi muut suomalaiset mieshiihtäjät eivät ryhdy repimään porukkaa?
Hyvärinenkin raivosi yhdistelmähiihdon maalissa lähinnä itselleen. Maastohiihtoon kuuluu olennaisena osana pystyssä pysyminen ja mäenlaskutaito. Saapa nähdä, miten naisille käy...ei ole heidänkään mäenlaskutaitonsa häävi. Urheilija on juuri niin hyvä kulloisellakin matkalla, kun sijoitus näyttää. Norjalaisista voi sanoa mitä tahansa, mutta he osaavat hiihtää ja on mäenlaskutaitoa. Tasoa löytyy myös, joten maailma ei kaadu yhden hiihtäjän kompurointiin.
Suomalaisittain voisi sanoa, että välikisat, mutta tulos voi olla vielä huonompi. Limbo ilman mitalia, yhdenkin mitalin jälkeen voi alkaa kysellä, mitä suomalaisessa maastohiihdossa oikein on meneillään.
Lehdet ja televisio ylläpitävät jotain ihme illuusiota, että ollaan hiihdossa kärkikamppailuissa, ei olla. Maailmancupissa täytyy jauhaa säännönmukaisesti kolmen sakkiin, jos arvokisoissa meinaa havitella mitalia. Ei siellä pärjää asenteella - jos nyt sattuisi hyvä paikka ja kaikki kohdalleen. Ei ihme, että Hyvärinenkin turhautuu. Kehitystä ei tapahdu. Kiva hiihdellä näitä 7 - 15 sijoja. Mitä sitten? Ei Suomi ole mikään hiihtokansa. Vanhat kunttaukot ja kunttamuorit kyllä seuraavat Ylen Suomen cupin lähetyksiä kun viikonloppuna tulevat hyvään katseluaikaan.
Sprinttihiihdon kautta urheilija oppii parhaiten myös massalähtöjen – kaksi henkilökohtaista matkaa ja viestit – toimintatavat eli esimerkiksi taloudellisuuden, ajolinjat, peesit, pienet härskit temput. PH
JV: Suomalainen ei opi. Eikä haluakaan oppia. Suomalainen haluaa hiihtää yksin omaa peltoa ympäri perinteisellä tyylillä väliaikalähdöllä ilman yleisöä, televisiota ja urheilijaa kiusaavia toimittajia talitintin viserrystä kuunnellen. Porukoissa suomalaisella ei ole oikein mitään jakoa.
Heja Sverige! Neloisvoitto naisten sprintissä! Näistä naisista ei yksikään tehnyt mitään virhettä pitkän päivän aikana. Ei kahta sanaa. Vähän odottelinkin tätä.
Kannatti katsoa.
1. Jonna Sundling SWE
2. Emma Ribom SWE
3. Maja Dahlqvist SWE
4. Linn Svahn SWE
5. Kristine Skistad NOR
Ruotsin sprinttiviisikosta saattavat olla tänään kaikki finaalissa, jos tuuri käy ja pystyssä pysytään. Jonna Sundling, Linn Svahn, Emma Ribom, Maja Dahlqvist ja Johanna Hagström. Naisista jokainen on hiihtänyt tällä kaudella maailmancupin sprintissä vähintään kuuden parhaan joukkoon. Näyttöjä ja osaamista löytyy. Jonna Sundling on hallitseva maailmanmestari ja olympiavoittaja.