 |
Tuli luettua loppuun Slawenskin J.D.Salinger. Kirjailijan elämä. Vahvistaa käsitystäni siitä, että on kirjailijoita ja kirjailijoita. Lähinnä kiinnostuin Salingerista tällä kertaa hänen ankaran sotatiensä vuoksi. Salingerin 12. jalkaväkirykmentti kärsi tappioita kaikista Euroopasta toisen maailmansodan aikaan palvelleista amerikkalaisrykmenteistä eniten.
Salingerin edustama neljäs jalkaväkidivisioona edusti iskuryhmää U - Utah Beachin mukaan ja sen muodostivat 8. , 12. ja 22. jalkaväkirykmentti, joihin liittyivät vielä 359. ja 70. panssaripataljoona. Rykmentti määrättiin heinäkuun 1. pvä 1944 Cherbourgista etelään Gourbesvilleen, lähelle Utah Beachia ja Beuzeville-au-Plainia. Se oli Salingerin ensimmäinen tauko taisteluista kahteenkymmeneenkuuteen päivään.
Salingerin rykmentin mukana on kesäkuun 6. pvä noussut maihin Normandiassa 3080 miestä, joista 1 130 oli vielä hengissä. Salingerin oli tiedustelu-upseeri, mutta hän joutui ottamaan myös johtajuuden taisteluissa. Yksityiskohtaisia tietoja hänen sotatiestään on lähes mahdoton löytää, koska hän ei ilmeisesti ole kirjoittanut niitä muistiin. Tai puhunut niistä kenellekään sodan jälkeen.
Cherbourgin valtaus, Montebourg, Saint-Lo, olivat rykmentin sotatiellä äärimmäisen verisiä taisteluita. Saksalaisten vastarinta oli sitkeää. Salinger hoiti tiedustelu-upseerina myös satojen saksalaisten sotavankien ryhmittämiset ja kuulustelut.
Salingeri osallistui myös Hurtgenin metsän verilöylyyn. Hurtgeniin meni rykmentistä kaikkiaan 3080 miestä, joista jäljelle jäi 563. Näille sotilaille pelkkkä metsästä pois pääsy oli eräänlainen voitto. Hurtgenin teurastus oli niin totaalinen, että 12. rykmentti pysyi toiminnassa vain jatkuvilla ja riittämättömillä täydennyksillä. Täydennysmiehet kuolivat melkein heti, eräs sanoi, että heidät olisi pitänyt ampua jo varikolla, olisi säästytty ruumiiden kannolta takalinjoille. Kenelläkään ei ollut aikaa perehdyttää tulokkaita. Jäljelle jääneistä tuli parkkiintuneita sotaveteraaneja. Henkiinjääneiden taakka kasvoi jatkuvasti.
Hurtgenin suurin tragedia oli taistelun täysi turhuus. Saksalaisten ansoittama, miinoittama ja linnoittama metsä olisi voitu kiertää, mutta liittoutuneiden sodanjohto halusi jostain syystä uppiniskaisesti taistella tuosta hyödyttömästä maapalasesta.
Hurtgenista uloskävelleet miehet joutuivat sitten 6. joulukuuta saksalaisten jyrän alle Ardennien taistelussa, jossa Hitlerin masinoima yllätyshyökkäys murskasi alussa täysin amerikkalaisten joukot ja rintamat. Salingerin ja hänen kumppaneilleen Ardennit olivat vain Hurtgenin jatkoa, lisää lumessa nukuttuja öitä. Hurtgenin metsä paljasti myöhemmin keväällä 1945 lumien sulaessa tuhansien amerikkalaisten sotilaiden ruumiit, joista monet makasivat jäätyneinä kädet taivasta kohti ojennettuina.
Lopulta Salinger osallistui myös Dachaun keskitysleirin vapauttamiseen. " Kun portit oli avattu, vangit kompuroivat pystyyn. He laahustivat tutisevin jaloin ulos. He olivat kuin luurankoja - pelkkää luuta ja nahkaa. " Näin kirjoitti eräs vapauttamisessa mukana ollut.
Järkyttävät sotakokemukset muuttivat varmasti täysin Salingerin, viattomien teurastus ja kaiken hyvän tuhoaminen ympäriltä. Sotakokemukset vaikuttivat varmasti kaikkeen Salingerissa ihmisenä ja kirjailijana; ehkä sota, Hurtgenin metsä, tavallaan tuhosivat ja eristivät hänet ihmisenä, tekivät hänestä julkisuutta karttelevan erakon, hiljaisen vaikenijan ja myytin amerikkalaiseen ja myös muun maailman kirjallisuushistoriaan.
Hän kertoi myöhemmin tyttärelleen Margaret Salingerille: Sitä voi elää koko loppuelämänsä, eikä palavan lihan haju lähde nenästä millään. Salingerin sotakokemukset vaikuttivat häneen henkisesti. Hän oli Saksan kukistamisen jälkeen taistelustressin vuoksi jonkin aikaa sairaalassa. Hän hyödynsi sodanaikaisia kokemuksiaan useassa tarinassaan, kuten esimerkiksi kertomuksessa ”For Esmé with love and squalor”, jonka kertoja on traumoja kärsinyt sotilas. Hän jatkoi tarinoiden julkaisua sodan aikana ja sen jälkeen esimerkiksi Collier’s- ja The Saturday Evening Post -aikakauslehdissä.
Saksan kukistumisen jälkeen Salinger ilmoittautui puolen vuoden mittaiseen natsismin vastaiseen toimintaan Saksassa.
|
