| Pösilö ei opi yhdellä kertaa vaan piti työntyä samaa kautta uudelleen Sunkun kumpuun, jossa mahdollinen Lapin sodan aikainen piilokämppä on ollut. Aattelin, että vesi olisi jo hieman vaeltunut, mutta mitä sitä … enemmän taisi olla. Lopulta kahlailin kumpuun polvia myöten ja tein tulet ja puristelin vedet sukista; eipä tuo loppujen lopuksi ollut hionnutta jalkaa kummempi kosteus. Ilmakin oli melkein helteinen. Hillaa oli paikoin ja paikoin ei ollut. Oikeastaan itsensä kiusaamista kulkea metsässä raakojen hillojen keskellä. Viikko ainakin vielä. Ei sellaisiin paikkoihin kannata mennä, mitkä kerran päivässä kynnetään mönkijällä. Riistahavaintoja ei ollut juuri mitään; yksi metso lähti korvesta. Ensimmäistäkään havulintupoikuetta ei näkynyt. Ruokojärvellä puskee näkyviin jo jängälle Äijänlehdon hiekanottamo, muutama puu vielä välissä. Tympeää jälkeä. Luokittelen itse ympäristörikokseksi. Nämähän joutuivat siirtymään Kroopinpalosta, kun kaivoivat liikaa ja liian syvälle pohjavesialueella. Ääriraskasta korpiosuudet; pyörä noin 12 km ja eräkävelyä toistakymmentä kilometriä. Oikeastaan hyvä fiilis oli koko päivän, tiedä sitten, mistä johtui. Kurijärvi aamusella. |
