Ihmisrääkkäystä

Salmivaara aamusella. 

Alkoi välillä tuntua siltä...ihmisrääkkäykseltä. Tiiä sitten, onko kuntopuolella jotain vinossa. Perinteinen lenkki rapiat 20 km nyt toisin päin. Yhden koppelon näin ja luultavasti hirvi törmäsi liikkeelle taimikossa. Kyllä uppoavat hirvet taas syvälle; löytyi makuuksia ja kahluujälkiä. Saukkeli oli taas tutkinut pikkujoen penkkoja; olisi kiva nähdä kaveri joskus, mutta taitaa olla yöliikkuja. Tulihommat on aika hankalia; ei jaksa lapioida viisi metriä kertaa viisi metriä aluetta paljaaksi, kun lunta on niin perkeleesti ja tulee herkästi savukuoppa ja ahdas kolo. No, parit kahvit silti. Ei ole lastenjokellusta nämä reissut. Iltapäivällä tuli aurinko esille ja piristi fiiliksiä.

Tulilla satoi jäähilettä. Heti aamukaffit kun pääsi maastoon kunnolla piiloon.

Ruokoaapaa kohti. 

Tutut Kaksoset. 

Jokisuu Ruokojärvellä.

Saukko tutkinut joen penkkoja pikkujoella. Olisi kiva nähdä paksuhäntä joskus, mutta taitaa enempi liikkua öisin.

Tassun jälki. 

Tamppaaminen on kivaa. Kepiästi menee jyrkätkin paikat, kun hieman katselee nousu-uraa valmiiksi. 

Lunta tässä oli yli vyötäisten. Rankkaa. 

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Sinkun ylellisyyttä tulla erältä ja purkaa kampeet eteiseen ja lattialle ilman, että joku seisoo heti vieressä, että laita hyvä ihminen nuo tavarasi jonnekin.  Saa purkaa väsyneenä tavarat ilman kenenkään myrtynyttä ilmettä. Laitanhan minä, mutta oman aikatauluni mukaan. Sukka lattialla ei häiritse minua. Eikä kirves. Kyllä tuolla maastossakin mieluiten yksin vaeltaa. Joskus tietysti kaveri on hyvä olla, esim. vaativat erä- ja marjareissut.

Lampi.