sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ajatuksia paremman kaupunki-ilman, luonnon ja Ounasvaaran puolesta


Tässä ohjelmassa on hyvä osuus kaupunkien viherkasvien ja puiden merkityksestä kaupunkien ilman laadulle. Onhan se tutkimuksinkin todettu, että pienellä pensaallakin on oma osuutensa kaupungin pölyjen ja saasteiden suodattajana. Puunvihaajakaupungissa Rovaniemellä ei kohta keskustassa ole ensimmäistäkään puuta tai pensasta. Siinäpä keuhkotautiset hinkukoot astmansa ja kurkkukipujensa kanssa.

Samaan aikaan moottorisahamurhaajien toimisto ( puisto-osasto ) julistaa kilpailun:

Osoita meille vanhin puu kaupungin ( keskusta ) alueelta. Me kaadamme sen. Maksamme pienen palkkion. Asukasyhdistykset voivat ehdottaa kokonaista tienvartta tai muuta turhaa metsikköä.





Keskellä häämöttää keltaista. Asun siinä. Ounasvaaran etelärinteessä. Täällä on kyllä vaaraa, kalliota ja metsää, jänkää, ympärillä ja kyllä se ulkoilmasta huomaakin. Keskustaan on viitisen kilometriä. Minulla on yhä valmius muuttaa pois Rovaniemeltä paremmin luontoaan kunnioittaville seuduille, jos ympäristön tuhoaminen kaupungissa jatkuu nykyistä vauhtia.  
Kyllä se hieman suru tulee puseroon, kun kävelee tuolla golfkentän puolella. Harmittaa, että Ounasvaaran arvokasta, puustollisesti vanhaa pohjoisrinnettä revittiin kilometreittäin auki noinkin turhanpäiväisen harrastuksen vuoksi kuin golf on. Vielä ei ole kenttää ympyröity aidalla. Eihän sille enää mitään voi, kuten ei voi monelle muullekaan ympäristöasialle Rovaniemellä. Tässä kuvauspaikan lähellä olivat hirvet pitäneet kokousta. Ja aina jokin havulintukin näkyy. Oikeaa laitaa on hyvä kävellä Jääskönlampeä ja Sierijärveä kohti. Mutta mutta...kävelisin kuitenkin mieluummin koskemattomassa metsässä....