Kirjoista

Ehkä luen, ehkä en. Minusta miehelle on tärkeä kyky pystyä lukemaan naiskirjallisuutta ja myös hyväksymään se ilman ennakkoluuloja. 

Tuo kirjakauppajuttu on muuten hassu juttu nykyisin. Akateemisen kirjakaupankin valikoima oli ennen noin 140 000 nimikettä; nykyisin parisenkymmentätuhatta.

Suomalainen kirjakauppa muistuttaa rihkamakokoelmassaan lähinnä Tiimaria ja laadun takeeksi ja myyntimenestykseksi riittää kirja miehestä, joka ajaa formulalla ympyrää kilpailuissa.

Kustantajalle menestyskirja on tietysti lottovoitto.

Kuka kirjoittaisi kirjan ilmaisämpäreistä?

Kirjailijoistakin useimmat mittaavat tuotantoaan mittanauhalla ja kirjahyllyn täyttymisellä omista kirjoista, eivät laadulla. Tosin sitä laatua on hieman vaikea mitata. Yksi laadun mittari voisi olla, kuinka nopeasti kirja ja kirjailija unohtuu ja kuinka moni muistaa hänet.

Kirjailijan ura on tietysti myös ammatti ja ammatti tarkoittaa työn tekoa. Kun painosmäärä on pieni ja myynti pieni, pitää kirjoittaa paljon; kirja pari vuodessa. Jolloin eräitä kirjailijoita voisi jo rukoilla uusiutumaan. Kirjoittamaan jostain muusta välillä.

Minulle viime vuosien kotimaista kirjallista elämystä ovat edustaneet lähinnä Asko Sahlbergin Herodes ( 2013 ) ja  Pilatus ( 2016 ) . Sahlberg kirjoittaa monipuolisesti ja

tuotanto ja laatu ovat komeaa jälkeä.

...mutta harvassa ovat kotimaiset kirjalliset elämykset eikä niitä oikein voi väkisinkään mistään vääntää kenenkään mieliksi.

En jaksa oikein paneutua kotimaisiin dekkareihin, " remeksiin " ja sotakirjallisuuteen. Tuntuu kun yhden on lukenut, että on lukenut kaikki. Eränovellikokoelmia en ole juuri lukenut vuosikausiin.

Epäilen, että luvun alla oleva Stephen ja Owen ( poikansa ) Kingin Ruususen uni ei kovin suureksi elämykseksi koidu.

Jonkinlainen feministinen meetoo -kannanotto Kingeiltä.

Ei vakuuta. Mutta kyllähän sitä puurtaa läpi ( 750 s ) .