perjantai 6. heinäkuuta 2018

Tulkkivaara muistoissani

Kaunista aapaa. Nuoruuden maisemia. Tästä menimme isän kanssa joskus ohi 70-luvun alussa. Niin se aika vierii...


Rovaniemelle päin....

Taustalla Kaihuavaara.

Joutsenet olivat tähän tulossa matalalla, mutta huomasivat minut. 



Täällä taas. Sanotaanko näin, että näissä maisemissa ovat monet eränovellini syntyneet. Joskus näissä maisemissa tulevat ilonsyöjät mieleen, jotka kadehtivat toisten onnistumisia ja ilon hetkiä. Täällähän on myös metsästysseurani maita.

Aikaisin aamusta liikkeelle ja kuvailemassa maisemat Tulkilla ja vaarasta. Keittelin kaffit ja alakuloinen kapustarinta lauleli minulle aamupäivän. Aamupäivä viileä, lämpeni päiväksi. Onneksi oli kevyemmät ajokamppeet mukana. Vaihto paarmahelvetissä. Oikaraisen Taukotuvalla jätskit. Kyllä se rekkaliikenne melkoista pauhua on, ei ne välitä paskaakaan pyöräilijöistä. Kaivostie, ken tästä käy, kaiken toivon saa heittää, nopeus vapaa. Pyöräilyä noin 75 km ja kävelyä aavalla ja vaarassa noin 7 km.