Kirja on kuin kaleidoskooppi, surua työstävän Helen Macdonaldin ja kanahaukka Mabelin tarinaan yhdistyy historioitsijan näkemys perinteiden ja nykyaikaisten luontokäsitysten kohtaamisesta.
Tämä on kirja muistoista, luonnosta ja historiasta - siitä, kuinka löytää elämä ja rakkaus uudelleen läheisen kuoleman jälkeen; rehellinen kuvaus naisen yrityksestä kesyttää villi, jalo eläin, jonka kanssa hän etsii itselleen uutta vapautumisen tunnetta.
Koskettava tositarina surutyöstä, luontosuhteesta ja villieläimen luonteesta. Olisin kuitenkin ehkä mieluummin lukenut tämän tiiviinä pienoisromaanina kanahaukka Mabelin ja Helenin välisenä kuvauksena, mutta hyvä näinkin.