Saamelaisveri ( Amanda Kernell, 2017 )

Saamelaisveri muistuttaa kaksinaismoralismissa, hurskastelussa ja ylemmyydentunnossa piehtaroivia pohjoismaita Ruotsia ja Suomea niiden häpeällisestä historiasta ja menneisyydestä.

Ruotsia on joskus pidetty modernina länsimaisena hyvinvoinnin paratiisina. Tuo paratiisi on mädännyt jo aikaa sitten pois.

1930-luvun Ruotsissa saamelaisia pidettiin ali-ihmisinä, sirkuseläiminä ja heidän uskottiin olevan henkisesti lapsen tasolla. Saamelaisveressä on kuvattu äärimmäisen nolo ja tuskastuttava kallonmittaus ja alastonkuvaus –projekti, jossa Etelän silmäätekevät käyvät tutkimassa saamelaiskoululaisia kuin koe-eläimiä.

Synkkä tarina on tuttu myös Suomesta, nimittäin myös meiltä löytyvät omat häpeälliset hetkemme saamelaisvainoista. 1900-luvun alussa vasemmiston suosiossa ollut eugeniikka eli rodunjalostusoppi rantautui lopulta myös Suomeen. Suomessa vuonna 1935 säädetyn lain perusteella yli 4 000 ihmistä pakkosteriloitiin, joukossa myös saamelaisia. Samainen laki astui voimaan Ruotsissa vuotta aiemmin, kun sosiaalidemokraatit astuivat siellä valtaan.

Pohjoismaissa on joidenkin väitteiden mukaan sterilisoitu jopa 140 000 saamelaista.

Elle Marja (Lene Cecilia Sparrok) on 14-vuotias saamelaiskoulua käyvä tyttö, joka kohtaa koulussa pelkkää syrjintää, vähättelyä ja suoranaista vihaa. Ruotsalaispolitiikasta johtuvat, äärimmäisen nöyryyttävät ja häpeälliset tapahtumat saavat päättäväisen tytön pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja elämäänsä.

Elokuva vei täysin ansaitusti Göteborgin elokuvajuhlilla parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon.

Ruotsalainen ohjaaja Amanda Kernell, itse puoliksi saamelainen, pohtii esikoiselokuvassaan mitä tapahtuu, kun ihminen kieltää omat juurensa ja sukunsa. Saamelaisveri kuvaa herkästi myös Elle Marjan ja hänen pikkusiskonsa tarinan. Elle Marjaa näyttelevä Sparrok on elokuvan ensikertalainen. Hän tulee poronhoitoperheestä ja oli jättää lähtemättä Venetsian filmifestivaalien maailmanensi-iltaan, koska kotona oli liikaa töitä.

Lena Cecilia Sparrok on elokuvan sielu; hänen kasvonsa ja herkkä tapa näytellä saavat hieman laahaavan kerronnan elämään täysillä. Elle Marjan kohtaloissa katsoja voi tutkia myös nykypäivää – vähemmistöjen kohtelua ja vähemmistökulttuurin omimista omiin sirkusnäytöksiinsä.

Saamelaisveressä oli hienoja kohtauksia; herkkiä, upeita, tuskallisia, häpeää nostattavia. Lapin maisemat elävät kuvissa upeasti, samoin tuon ajan herraskainen Upsala.

Saamelaisveri ( Amanda Kernell, 2017 )

4,5/5